Kategoriat: Ajankohtaista

Eilisessä myrskyssä pihakukkani kärsivät ankarasti

+30 astetta tänäänkin. Ei vielä ukkosta klo 17, liekö tulossa?

Onko sinulla epätodellinen olo tässä helteessä, hyvä lukijani?
Itse en osaa ajatella kuin hetken kerrallaan. Tavalliset työt tuntuvat etääntyvän, mielessä on vain selviytyminen.

Näin tapahtuu silloinkin, kun ankara sairaus iskee. Muut asiat menettävät merkityksensä. On pakko keskittyä vain oleelliseen, hengissä pysymiseen. On priorisoitava asioita, tai ihminen tekee niin automaattisesti. Ei tunnu tärkeältä muu kuin hengittäminen silloin kun henki on vaarassa.

Kollektiivinen uhka tuntuu minusta lohdullisemmalle kuin oma yksityinen vaiva. Arin sairastaessa viimeiset 30 vuotta, elämä on ollut yksinäistä. Helle koskettaa jokaista, voimme tuntea ymmärtämystä toistemme hikoillessa samoin kuin itse teemme.

Kävin verikokeissa aamulla, sen jälkeen tein teeleipiä ja katoin pöydän varjoon pihlajan alle. Kutsuin naapurin aamukahville. Juttelimme useamman tovin, oli ihanaa!

Aioin mennä Arin kanssa invataksilla kaupungille iltapäivällä, mutta peruin viime hetkessä menomme. Hyvä niin, sillä Arilla oli lämmönnousua, kun menin. Helle nostattaa hänellä kuumetta, kun se jatkuu tarpeeksi kauan. Niinpä olimme lammen rannalla puun alla, mutta siinäkin oli turhan kuuma. Vuoteessa maaten olisi ollut vielä hikisempää. Minusta näytti, että hän voi kuitenkin paremmin, kun lähdin saatuamme hoitajan kanssa hänet vuoteeseen. Iloisena hän jäi kuuntelemaan Raamattua.

Saan autoni tänään takaisin. Se oli lainassa pojallamme, joka palauttaa sen tänään. Luultavasti lähden taas vähän mustikkamaita samoamaan. Kirjoittanen siinä tapauksessa vasta pyhäiltana seuraavan kerran. Ei siis hätää, vaikka Ajankohtaista ei ilmaannu näinä päivinä.

ILO HERRASSA ON VÄKEVYYTEMME.
ILMAN HÄNTÄ ME EMME SAA MITÄÄN AIKAAN.

Voimia, iloa ja rohkeutta sinulle, arvoisa lukijani, mikä onkaan elämäntilanteesi näinä päivinä!

Tänään aamu-uinnin jälkeen kahvittelimme naapurin kanssa pihlajan alla