18.07.2014 - Juhlasta toiseen!

Hellepäivä tulossa.

Onneksi ehdin eilisaamunakin kävelemään uimareissuni. Jaksoin päivän paremmin, vaikka se raskas olikin. Tuskin helppoja ja keveitä hautajaispäiviä on olemassakaan. Tilaisuuden luonne on sellainen, oli hautaan saatettava kuka hyvänsä. Kuolevaisuus tulee kovin lähelle.

Jyrkin perhe on ollut luonani tiistaista lähtien. Pääsin heidän kyydissään eilen appeni hautajaisiin. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä. Ehdimme halata ja tervehtiä kaikkia ennen kuin kuljimme hautajaissaaton perässä kirkkoon.

Meidän perheestämme kaksi vanhinta poikaa oli kantamassa paappaa. He ovat olleet siinä tehtävässä aiemminkin. On kunnia-asia päästä kantamaan, siitä ei voi kieltäytyä. Jos on kovin herkkä, voi olla ettei pysty tehtävään, mutta se on asia erikseen.

Muistotilaisuudessa Terhi, Jyrki ja heidän serkkunsa JP muistelivat paappaa ja minäkin käytin puheenvuoron. En voinut olla sitä tekemättä. Kerroin jotain samaa, mistä kirjoitin aiemmin Ajankohtaisessakin, siitä miten paljon paappa meidänkin perhettä auttoi remontoimalla kotiamme ja hakemalla lapsia heille hoitoon.

Arin toinen sisar kertoi paapan elämästä laajemmin asioita, joita lapsenlapsetkaan eivät olleet tienneet: paappa oli paitsi taitava tanssija, hän osasi myös ripaskaa. Kilpapyöräilyäkin paappa oli harrastanut, kuten nuorisoseuratoimintaa. Piirtämisen lahja on periytynyt lastenlapsille asti paapalta.

Palatessamme jäin sairaalalle ja menin Arille kertomaan päivästä. Ari oli ollut hengessä mukana, ja Herra yksin tietää, mitä oli ajatellut pitkän päivän aikana. Jyrki videoi muistotilaisuuden puheet, joten Arin kanssa voimme kuunnella ne myöhemmin.

Jyrki tuli vielä käymään isänsä luona ja lähdimme sitten kotiin ja suihkun kautta menin nukkumaan. Tuntui, että päivätyö oli tehty. Onneksi pääni ei ollut kipeä. Itse asiassa se ei ole ollut kipeä sen koommin, kun loma alkoi, työt loppuivat. Stressiä se varmaan enimmäkseen oli koko päänsärky.

Yöllä siirryin lattialle nukkumaan, oli todella hiostavan kuuma. Aamulla kävelin uimaan heti herätessäni. Vesi oli lämmintä.

Toissa aamunahan sattui niin, että olin aamu-uinnin jälkeen vähän näppärämpi kuin olinkaan! Löysin pari tölkkiä, päätin viedä ne kauppaan ja ostaa samalla hiivaa, että voisin leipoa. Kukkaroa ei ollut mukana.

Alkoi sataa uimasta noustessani ja kerjäsin kyydin keskustaan joltain mieheltä. Sade luonnollisesti loppui saman tien, kun hyppäsin kärryyn. Vähän nolotti, mutta olin muina miehinä.

Kaupassa keksin, että ostankin samalla jauhoja, perunoita ja muutakin ruokatavaraa, niin ei tarvitse erikseen lähteä enää ostoksille. Pullopalautuksen kohdalla muistin, että eihän minulla ole kukkaroa mukana. Ei auttanut muu kuin kiertää viemässä ruuat takaisin hyllyihin. Olisi itkettänyt, jos ei olisi naurattanut mokoma möhläily.

Hiivan kuitenkin ostin. Ja vielä jäi 25 senttiä taskun pohjalle.

Pyykit pyörivät pyykkituvan koneessa. Peltileipä on uunissa. Saran otin mukaan levittämään taikinaa peltille. Liekö sana oikeasti pelli vai pelti, mutta minulle se on pelti.

Vähitellen ajatukset keskittyvät huomiseen Petrin ja Susannan hääpäivään. Susannan äidin kanssa olemme laatineet esirukouksen, jonka luemme kirkossa. Perheen kanssa esitämme juhlissa laulun, jota ei tosin ole vielä harjoiteltu kertaakaan. Eiköhän se mene jotenkin, vaikka emme ehtisikään harjoitella. Kovaa ja korkealta vaan niin kyllä se siitä.

Sunnuntaiksi olemme menossa Karhulaan eli Terhin ja Tatun luo iltapäivällä. Ari tulee mukaan. Sitä ennen pastori Wille Huuskonen, Markus Pöyryn sijainen, tulee pitämään Arille hartaushetken ja antamaan ehtoollista. Vien hänet kirkolle ja sitten pyyhällämme Arin kanssa invataksilla matkaan.

Eli tulevina päivinä on eloa ja säpinää tiedossa. Eikä se lopu alkuviikkollakaan, mutta siitä lisää myöhemmin.

Siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani. Kiitos rukoushuokauksesta puolestamme!