15.07.2014 - Nämä kesäiset kauniit päivät!

17 astetta klo 7. Iltapäivällä voi nousta taas ukonilma.

"Meidän on jokapäiväisessä parannuksessa palattava kasteen armoon.
Mitä se merkitsee?
Ensinnäkin sitä, että poistamme rukouksistamme turhat sanat ja luovumme ponnisteluista synnyttää itsessämme omin avuin uskonnollista hartautta. Kun valhepukumme yltämme putoaa, loistaa Herran sanan valkeus sydämeemme.

"Toiseksi: kasteen armoon palaaminen on uskonelämän aloittamista yhä uudelleen alusta. Eilinen armo ei vie tämän päivän yli, saati huomisen. Kasteen armo on joka päivä uusi."
-Jaakko Haavio: Jumala on rakkaus

Olenpa kiitollinen tästä upeasta kirjasesta, siinä on monta purupalaa luettavaksi Raamatun ohella. Raamattu on rukiista ruokaa, sitä on syötävä toistuvasti, vaikka se tuntuisikin pelkältä tavalta.

Syömmehän päivittäisen ateriammekin riippumatta, maistuuko se joka kerta henkeä salpaavan erikoiselta. Syömme, koska siten pysymme hengissä.

Oletko hengellisesti hengissä, hyvä lukijani? Samaa kysyn itseltäni. Ilman Jumalan sanaa henkemme kuihtuu, vaikka emme sitä heti havaitse, sillä se voi tapahtua salakavalasti.

Arin luona vuodatin eilen taasen surkean syntisäkkini sekä Arille että Jumalalle. Olin nukkunut hiukan huonosti. Väsyneenä olen erityisen altis katkeruuden, kateuden ja muiden syntien tulla ilmi. Ovathan ne minussa olemassa, mutta olen ovela kätkemään epäkiitollisia asioita.

Uskomatonta on se, että kun aloitan rukoukseni pyörimällä itsesäälin ja kurjuuteni ympärillä, tilanne muuttuu rukouksen edetessä. Tapahtuu juuri kuten psalmissa 73. Kokeilepa joskus, ellet ole asiaa huomannut!

Tässä joitakin jakeita tuosta psalmista:

2. Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.- -

11. Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
12. Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13. Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14. minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta. - -

16. Minä mietin - -
17. kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18. Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20. Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21. Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22. silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.

Mitäpä tuohon lisäisi, mitä sanoisi!

Eilen oli komea ukonilma, kun se viimein pääsi valloilleen. Istuin kuistilla katsomassa vesien vyörymistä taivaasta. Naapurin lapsoset juoksentelivat sateenvarjoineen vedessä ja lopulta minäkin keksin tekosyyn kastella itseni.

Pihalla on kahden auton levyinen, alunperin valkoinen aita. Päätin, että se on pestävä. Katuharjan kanssa jynssäsin aitaa ja huuhtelin kastelukannulla. Se vasta oli mukavaa! Kuravesi valui pitkin valkoisia lautoja. Kastui siinä muutakin, se on selvä.

Kerran kesässä on kastuttava kunnolla, se virkistää luita ja virvoittaa mieltä.

Jos tulee lisää ukkoskuuroja, postilaatikot pitäisi varmaan pestä. Ehkä saan Saran kaveriksi kastumaan! Ainakin on opetettava tyttö hurjille tavoille, jos hänen vanhempansa eivät käy hankalaksi. Mutta pakkokos heille on kertoa. En ole kyllä varma, onko Sara, 4v, luotettava, mitä tulee mummon kepposiin.

Viimeksi kun hän oli täällä, käväisi jo jotain mielessäni. Ei ihmisen tarvitse olla nössö ja nöhvelö. En tietenkään tarkoita, että pikkuinen lapsenlapseni olisi sellainen, mutta en toivo hänestä tulevankaan. Saa sitä vähän rellestääkin, kunhan se ei ketään loukkaa.

Minä en jaksa enää olla kiltti. Tarkoitan, että jatkuvasti miettisin, mitä ihmiset ajattelevat tai tykkääkö joku vai eikö tykkää. Yritän oppia tietämään, mitä itse tahdon. Se on välillä hakusessa.

Lauantaina en viitsinyt imuroida, vaikka suunnittelin. Eilen sen tein, pyyhin jopa lattiat.

Pullataikina kohoaa juuri liinan alla. Jyrkin perhe on tulossa iltapäivällä ja miniällä on syntymäpäivä!

Aamuiset uintireissut ovat ihania. Tapaan mukavia ihmisiä, sopivasti. Laituri oli puhdas kuten koko Hietasaaren ranta. Taivaallinen pesuharja oli pyyhkinyt kaiken yli ja tehnyt siistiä jälkeä.

KAIKKI HERRAN POLUT OVAT ARMO JA TOTUUS NIILLE
JOTKA PITÄVÄT HÄNEN LIITTONSA.

KUKA ON MIES, JOKA PELKÄÄ HERRAA?
SEN HÄN NEUVOO TIELLE, JOKA HÄNEN ON VALITTAVA.

KATSO KURJUUTTANI JA VAIVAANI,
ANNA KAIKKI SYNTINI ANTEEKSI.

NUHTEETTOMUUS JA OIKEAMIELISYYS VARJELKOON MINUA.
SINULTA MINÄ ODOTAN APUA.
-Psalmista 25

Pullataikina odottaa leipomistaan. Siunattua päivää, arvoisa lukijani! Kiitos kun olet!