04.07.2014 - Kesä!

Kaunista, lämmintä, ei kuumaa, mutta kesäistä. Vihkiäisistämme on 33 vuotta tänään.

On vähän epätodellinen olo. Monia isoja asioita on tapahtumassa parin viikon sisällä.

Kävin eilen ja tänä aamuna kävelyllä ja uimassa. Ankara sade oli pieksänyt laiturin putipuhtaaksi. Vesi oli raikasta, ei kylmää mutta ei lämmintäkään. Uimakelpoista.

Pesin kuusi mattoa eilen, arvelin saavani ne helposti kuivaksi. Mutta heinäkuun sää ei ole yhtä kuivattava kuin alkukesän. Vaikka aurinko posotti mattoihin, ne olivat vielä illalla aivan märkiä. Siinä vaiheessa nimittäin kun juoksin tukka suorana viemään niitä pyykkitupaan, sillä sadekuuro yllätti. En uskonut korviani, kun kuulin sateen räminän ikkunalautoihin!

Oikeastaan tukkani ei ollut suora, vaan kauniisti kampauksella. Amekki tälläsi sitä kieli keskellä suuta, sillä häihin olisi tarkoitus saada hiukset tämmiin. On minulla kampaajallekin aika, mutta perun sen, mikäli kotikampaajani kehittyy taidoissaan. Teemme vielä yhden koekampauksen ennen lopullista päätöstä.

Tänään kävin Arin luona ja leikkasin hänen hiuksensa. Ari on vähän tavallistakin vaiteliaampi, jos niin voi sanoa puhumattomasta ihmisestä. Kenties hän ajattelee isäänsä tai tulevia häitä, joihin hän ei kumpaankaan voi osallistua. Vihkiäisiin hän tulee kirkkoon jos onnistuu, mikä tietysti on tärkein osa avioliittoseremoniaa.

Sämpylätaikina on nousemassa. Ostin kurpitsansiemeniä ja laitoin kaikkia muitakin siemeniä taikinaan. Viimeksi leipomus onnistui hyvin, toivottavasti tänäänkin.

Tiistainen pitkä lenkki tuntuu yhä tosi mukavalta, kun ajattelen, että selvisin siitä. Lonkassani on tosin kipeä kohta, joka tuli rasituksesta, mutta jospa se paranisi vähitellen. Ensi viikolla uusi lenkki? Se jää nähtäväksi.

Tämän päivän Raamatunjae on Psalmin 73 jae 16. Vaikka se on irrallaan yhteydestä, se kuitenkin kertoo jotain tämän hetkisestä olotilastani:

MINÄ MIETIN JA MIETIN YMMÄRTÄÄKSENI KAIKEN TÄMÄN,
MUTTA SE OLI MINULLE LIIAN VAIKEAA.

Eilisen ja tämänaamuisen lenkkini virtenä on soinut kuten usein ennenkin virsi 525:

1.
Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
ehdottomuus mieleni
- uskollisuus Jumalamme
kaikkea on suurempi.

2.
Suurempi kuin epäilymme,
suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
hän on vahvuus heikkojen.

3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?

4.
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä
uskollinen olemaan.

5.
Liian suurten odotusten,
vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna,
lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja,
kutsut kesken taistelun.

6.
Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

Mukavaa viikonloppua; siitä lisää kenties huomenissa.
Voi hyvin, arvoisa lukijani!