26.06.2014 - Kahvilapäivä!

Aamulla kaunista, tuuletonta. Iltapäivällä taas kylmä tuuli, vaikka aurinkokin yritti lämmitellä.

Näin unta. Minulla oli hotellihuone, jokin oma huone kuitenkin, mutta olin hukannut avaimen. Ehkä voisin jättää oven lukotta, kun joku sen minulle vain avaa. Ei kai kukaan sinne mene tai ota sieltä mitään, jos se on lukitsematta.

Alitajuntani tekee työtä. Missä on minun paikkani? Kuka avaisi oven, niin että pääsen omaan huoneeseeni?

Heräsin viideltä, kuuntelin kuudelta Raamattu kannesta kanteen -ohjelman. Lähdin kävelemään ja uimaan. Aamu oli mitä ihanin, tuuleton, aurinkoinen.

Menin uimaan, vesi lienee jotain 15 asteista. Raikasta, pitää hengittää syvään ja laskea kolmeen, kun uin. Piristynyt olo uimisen jälkeen. Puen rauhallisesti laiturilla vaatteet, kaunis aamu!

Otan risun puun juurelta, paluumatkalla kalastan pari pulloa merestä. Vien ne kauppaan saman tien, kello on jo kahdeksan. Toivotan hyvää työpäivää, saan hyvän päivän toivotukset minäkin. Aamu alkoi mainiosti.

Raamattua, aamukahvit, toiset jo tänä aamuna. Innostun irrottamaan sohvatyynyistä päälliset. Joissakin on kaksi, kolmekin eri päällistä. Osa lentää roskiin, iänikuisia, kauhtuneita. Pesen kolme lastia pyykkituvassa, isolla koneella.

Leposohvan päälliset pesen myös. Sohvan uumenista löydän neljä kynää, hammastikkuja, kynsiviilan, lukuisia kirjoja, lehtiä ja Raamattuja muutaman.

Pyöräilen lääkärille. Niskat jumissa, siitä johtunee päänsärkyni. Ei muuta vikaa löydy, mahtavaa. Ajattelin jo, mikä minua väsyttää.

Tapasimme Launin kanssa Ylikivassa. Se on kahvila, kotoinen pikku puoti entisen seksikaupan tiloissa. Huoneiston nykyinen muoto miellytti minua, entisessä en käynyt, mutta kahvilanpitäjä kertoi asiasta. Ylikivassa on sohvanurkka lasten leikkejä varten, toisessa nurkassa lastenvaatekirppari.
Viihtyisä paikka todellakin. Viihdyimme siellä kolme tuntia.

Vessapaperisäkki kaupasta, mäntysuovan ostin jo aiemmin reppuuni. Jos vaikka mattoja innostuisin pesemään jonain päivänä. Tänään en ehtinyt.

Soitin Saulizille, hän oli Arin luona sairaalassa. Puhelimme perheasioita pitkään, Sauliz käytteli näppärästi imulaitetta aina välillä, kun Ari yski. Kerroin, että viimeksi käydessäni Ari puraisi minua makeasti sormeen, kun kaivelin hänen suutaan. Joka kerta ei osu, vaikka aina yrittää.

Kuntosalille olisin voinut mennä, mutta enhän toki joka paikkaan ehdi. Oli Kyläsairaalakin katsomatta. Ja käsitöitä on pitänyt tehdä ja Amekin kanssa puhella luurin kautta.

Maailmanmenoa en jaksa enkä halua sivuillani kommentoida. Se on liian masentavaa. Jeesusta haluan vaan kehua ja nähdä hänet joka päivä kanssani kulkemassa. Muuten en jaksa ollakaan.

KUN MINULLA ON PALJON MURHEITA
NIIN SINÄ LOHDUTAT MINUA.

ILO HERRASSA ON TEIDÄN VÄKEVYYTENNE.
ILOITKAA AINA HERRASSA.

KUN SINÄ OLEN MINUN KANSSANI
EN MINÄ MISTÄÄN MAAN PÄÄLLÄ HUOLI.

TÄHÄN ASTI HERRA ON MINUA AUTTANUT.

Huomenna kömmin töihin, mukavaa. Ilta-aurinko paistelee vielä, mutta pian on aika käydä nukkumaan. Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!