06.06.2014 - Viimeinen päivä Pärnussa ennen huomista kotimatkaa!

Aurinkoista, lämmintä päivää luvataan tänäänkin.

Tässä iäkkään lääkäritädin neuvoja terveydeksemme. Hän on niitä jakanut pitämillään liikuntatuokioilla samalla, kun on vetänyt spagaatin, laulaa lurautellut ja ohessa koko ajan heiluttanut keppiä tai muuten voimistellut.

Ensiksi: laula ja naura. Molemmat rentouttavat ja lisäävät iloa ja terveyttä. Kateus ja pahat ajatukset tukkivat elimistöä, voimme huonosti. -Tuon nyt toki tiedämme, mutta on terveellistä kuulla se välillä uudestaan.

Kun ostat mausteita, katsopa ettei se sisällä E621 -lisäainetta. Kyseinen mömmö vie muistiamme, sitä on vältettävä ja poistettava moiset mausteet tai muut mahdolliset tuotteet kaapeistamme.

Ibuprofeiini, siis burana ja vastaavat tuotteet ovat myös huonoksi. Aiemmin kuulin, että nekin vähentäisivät muistia ja niin ne näköjään tekevät, sillä ei heti tule mieleeni, mitä muuta kyseinen aine aiheuttaa. Kerron kun muistan.

Korkokengät ovat pahasta, korkeat korot. Parin sentin korot ovat passelit. Lääkäritäti on lähes 80-vuotias siitä päätellen, että hän on vuosia ollut kuuleman mukaan 70-vuotias, kuten aiemmin kerroin. Hän on ollut aktiivivoimistelija ja hänellä on mennyt nilkat sen, sekä myös korkokenkien takia. Hän sanoi, että ensin menevät nilkat, sitten myös polvet ja selkä.

Juuresmehut olisivat hyvin terveellisiä, niistä saa mineraaleja, joita ei yleensä saa muuten riittävästi. Kukaan ei pysty syömään raakana riittävästi juureksia eikä salaattejakaan.

Kanelia aamupuuroon, sikäli kuin ei ole sille allerginen. Kaneli laskee verensokeria. Kanelia saa myös kapseleina, ainakin täällä Virossa, mutta helpompi lienee syödä kanelipuuroa, kapseleita nyt ei kukaan jaksa jatkuvasti napsia.

Nyt muistankin, mihin ibuprofeiini vaikuttaa: se huonontaa kuuloa! Sen sijaan lasten annos asperiinia olisi paikallaan, se taisi parantaa pintahermojen toimintaa. Ja ohentaahan se verta, joten kaikille se ei sovi. Tarkistan vielä tämän asperiini-asian, etten syötä pötyä lukijoilleni.-Tarkistin: asperiini ehkäisee rintasyövän kehittymistä!

Lääkäritäti puhui kiitollisen mielen hyvästä vaikutuksesta terveyteemme. Raamattukin sanoo: KIITOLLINEN MIELI ON KUIN ALITUISET PIDOT.
Ja mikäs sen mukavampaa kuin tuntea kiitollista ja hyvää mieltä. Kyllä se ihmistä parantaa paremmin kuin mikään muu.

Liekö vain suomalaisten miesten tapa antaa naiselle huomiota kielteisellä tavalla? Nämä meidän ihanat ryhmäläisemme ovat kyllä huomioineet minua, mutta en ole ollut täysin tyytyväinen siihen. "Takavalo ei pala" - he huusivat autosta huristaessaan ohi, kun pyöräilin kaupungilla. Hehän olisivat voineet olla näkemättä minua eikä heidän olisi ollut pakko huutaa minulle mitään! Itse vaan olisi toivonut kuulevani: Hei, upea leidi!

Toki moni on sanonut, että hieno hattu sinulla. Yksi, ei ryhmäläisemme, vaan eräs ulkopuolinen kommentoi, että loikin liian pitkiä askelia. Ehkä hänkin halusi ilmaista näkevänsä minut, mutta ei osannut sanoa mitään kannustavaa. Useimmat saamani kohteliaisuudet ovat olleet kieltomuodossa. Kansallinen tapamme puhua?! Vastasin, että niin teen, mutta mitäs sitten. Jälleen odotin jotain muuta kuin mitä kuulin.

Olenko liian vaativa? Yliherkkä olen joka tapauksessa. Tulin kaupasta illalla myöhään ja joukon vitsiniekka huusi portailla (siinä seisoi iso lauma ikäihmisiä, pariskuntia tietysti): sieltä tulee meidän emäntä!

Otan tuon kohteliaisuutena, sanoin vaan ja porukka nauroi hillittömästi, sillä onhan se niin mukavaa, kun ollaan kamalan vitsikkäitä. Jotenkin en taaskaan olisi halunnut olla "emäntä", vaan jotain muuta. Mutta minkäs sille voi, emäntä mikä emäntä ja täti Monika vielä hattuineen.

Lukija kenties huomaa, että lomaviikkoni on lopuillaan ja olen vähän väsähtänyt. Onkin hauska päästä huomenissa kotiin, vaikka viikko täällä on ollut ihana. Pian menen infrapunasaunaan, sitten suolakammioon, joka nimi kuulostaa paremminkin kuolinkammiolta. Olin siellä eilenkin ja se oli leppoisa paikka, jossa melkein nukahdin hiljaiseen musikkiin ja hämärävalaistukseen.

Eräs rakkaustarina päivääsi sulostuttamaan, arvoisa lukijani:
Nuori tyttö ja poika kulkivat käsikkäin, seurustelivat. Toisen perhe muutti kauas ulkomaille ja tämä avioitui siellä. Nuoret eivät tavanneet 40 vuoteen, kuulivat kylläkin toisistaan. Molemmat perustivat perheen, saivat lapsia.

Samoihin aikoihin kummankin puoliso kuoli. Ulkomailla ollut kävi usein kotikaupungissa, sukunsa luona. Hän oli kuullut nuoruudenystävänsäkin leskeytyneen ja otti yhteyttä.

Nyttemmin pariskunta on ollut pitkään jo naimisissa onnellisesti, hauraina ja sairastavina he ovat toistensa tuki.

Suloista, eikö olekin!

Eilisiltana olin jälleen meressä kävelemässä, kävin myös kävelemässä aallonmurtajan päästä päähän, ellen jo eilen kertonut sitä. Kiveltä kivelle hyppelyä. Kuva siitä myöhemmin.

Minulla on pyörä tänäänkin vuokrattuna. Lähden vähän ajelemaan ennen infrasaunaa. Ilta näyttää taas, mitä päivä on tuonut tullessaan.

Mukavaa hellepäivää Suomeen ja muualle myös, hyvä lukijani!