25.02.2014 - Mukava päivä!

Kuin huhtikuun pyöräkelit! Myrskytuuli lisänä.

Sydämen asiaa katsellessa ehdin tehdä muutaman rintarossin. Ostin mustaa lankaa, oikeasta kaupasta, ja on hauska kokeilla eri yhdistelmiä. Musta neppari on yllättävän söpön näköinen somisteena.

Eilen erehdyin aloittamaan uutta kirjaa, 380 sivuista suunnilleen. Koska uni ei tullut heti, päätin lukaista pikku hetken. Överiksi meni, niin kuin sanotaan.

Aamulla herätyskellon räminä tuntui erityisen tympeältä.

Työnilo on siunattu asia. Innolla etsin asiakkaille kirjoja, joita he halusivat. Siivosin vähän runohyllyistä pölyjä, laitoin kirjoja niille kuuluville paikoille. Koristelin lehtikuvilla kirjakärryämme. Mitähän työtoverini sanoo ensi viikolla lomalta palatessaan? Otan kuvan kärryistä, kun ennätän.

Huomenna kuitenkin tarkoitukseni on pyöräillä seitsemän kilometrin työmatka edestakaisin, jos ei laiskuus tai vesisade yllätä aamulla. Edelleen tuulee kovasti.

Luin toissa vuoden lehdestä naisesta, joka huolehtii kehitysvammaisesta siskostaan. Blogikin naisella on, ja ihmiset kertovat siellä, miten heidän kehitysvammaista lastaan/sisartaan kohdellaan. Taputellaan, naureskellaan, vähätellään. Harmaaksi sosiaaliseksi alueeksi nainen nimitti käytöstä, jossa lakia ei varsinaisesti rikota, mutta toimitaan kuitenkin loukkaavasti.

Sama tilanne on vanhuksilla ja vakavasti sairailla. Aina voidaan sanoa, että potilas huutaa apua, koska on sekaisin, hullu tai muuten vaan turhaan valittaa. Turvattomuutta tämä joka tapauksessa kokee, jos ei kukaan tule lähelle.

Saan onneksi Arin tarvitessani yksinkin pyörätuoliin ja takaisin vuoteeseen. Opettelin sen, kun vuosia sitten kukaan ei suostunut nostamaan Aria sängystä sairaalassa, vaikka hänen takaraivoaan pakotti. On turhauttavaa nähdä, että potilas odottaa apua, mutta sitä ei tule. Potilas ehkä on oppinut odottamaan, kun ei hän muutakaan voi. Minä olen usein vereslihalla Arin luota lähtiessäni. Jos en Arin, niin jonkun muun takia. Olen allergisoitunut ja yliherkistynyt vuosien myötä.

Omaisen roolissa näen asiat sairaalassa tietysti toisin kuin henkilökunta. Omainen sairastaa rakkaan ihmisensä kanssa ja kärsii, kun tämä kärsii. Henkilökunta tekee työtään omantuntonsa, voimiensa ja rajoitustensa mukaan, mutta usein meidän omaisten mielestä se ei ole tarpeeksi meidän rakkaallemme.

Mutta enhän itsekään jaksaisi hoitaa! Eihän kukaan, ainakaan Ari, tarvitsisi sairaalaa, jos puoliso, siis minä, pystyisin huolehtimaan hänestä. Suurimpana kärsimyksen aiheuttajana pidän avuttomuuden tunnetta, joka melkein vie minulta terveyden ja kaikki sielun voimat.

Tänään paistoi aurinko ja oli keväistä. Illat ovat pimeitä, mutta vähitellen valon määrä lisääntyy. Oi, miten suuri asia se on täällä pimeässä pohjolassa!

Lutherin päivän teksti vastaa hyvin sitä opetusta, mitä Lähetyshiippakunnan seurakunnissa saarnataan, myös Vaasan Mikaelin seurakunnassa:

"Evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle pelastukseksi."

" - Jeesus Kristus - taivaaseen mentyään - huolehtii valtakuntansa hallitsemisesta ja on kuningas, joka on alituisesti läsnä, täyttää ja hallitsee kaiken ja ottaa vaarin erityisesti valtakunnastaan, joka on kristillinen usko.

"Tätä valtakuntaa ei hallita väkivallalla, vaan sanan saarnaamisella, siis evankeliumilla. Hän hallitsee sitä siten, että koko hänen voimansa on hänen sanassaan. Siinä valtakunnassa ovat ne, jotka kuulevat sanan ja uskovat sen.

"Sana tulee siinä niin voimalliseksi, että se saa aikaan kaiken, minkä ihminen ikinä tarvitsee, ja se antaa koko siunauksen. Näin voitat sanalla synnin, kuoleman, perkeleen ja helvetin. Sanaan sinun on paettava ja tultava osalliseksi koko siitä rauhasta, ilosta, elämästä ja voimasta, mikä sanassa on.

"Ihmeellinen on siis tämä valtakunta: siinä on sana ja sitä julistetaan koko maailmalle. Sen voima on kuitenkin salattu ja ainoastaan uskova havaitsee, että se on niin vaikuttava ja saa niin suuria aikaan."
-Mannaa Jumalan lapsille

Aamen sanon tuohon julistukseen. Ei ole muuta voimaa kuin Jumalan sana, joka on Jeesus Kristus. Muualla ei ole voimaa, ei valtaa, ei mitään. Ihmeellinen salaisuus, joka on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle, joka haluaa ottaa sen vastaan ja uskoa. Minä haluan, todellakin haluan.

Eilinen kirja jäi kesken. On mentävä lukemaan sitä, ettei mene taas yötöiksi. Pyykkitupakin on tunnin päästä, saunassa kävin jo.

Makoisia unia ja siunattua huomista, arvoisa lukijani!