22.02.2014 - Lössölauantai

Lunta tuli illalla, nyt se sulaa.

Pari päivää kun on kirjoittamatta, niin ei tarvitsekaan enää kirjoittaa mitään. Tuntuma häviää. Mutta päätin taittaa peistä, tarttua härkää sarvista ja ottaa lusikan kauniiseen käteen. Hyvän sään aikana. Tosin sää ei ole hyvä, pirteä talvisää, vaan märkä ja masentava.

Katsoin Hakekaa kätilö -ohjelman. Kyynelöidähän siinä piti, oli taas niin tunteisiin vetoava jakso. Päivällä katsoin Miss Marplen, toisen kerran jo tuollaisen murhajutun. Alan näköjään paatua. Murha, pari ei säväytä juurikaan. Nuo rikossarjat ovat suosittuja, en vaan oikein tiedä, miksi. Mikä niissä ihmisiin vetoaa?

Sulatin kynttilänjämät maksalaatikkorasiassa kattilan sisällä. Tein kanamunnakennoista ruusukkeita sytykkeiksi. Mitään ei kannata tuhlata ja heittää pois, minkä vaan voi hyödyntää.

Aamun kävelyretkellä löysin yhden pullon ja pyöräreissulla pari tölkkiä. En löytänyt mitään kirpparilla poiketessani, musta puuvillalanka ei ollut siellä. Jouduin menemään oikeaan kauppaan.

Poikkesin Pyöreässä tornissa, vai mikä lie nimi onkaan näyttelypaikalla, joka on Pitkäkadun kupeessa. Siellä on 9.3. asti erään työn kautta tuntemani ihmisen akvarellinäyttely. Kauniita tauluja. Sellaisia, jotka huolisin seinälleni, jos malttaisin ostaa tai kokisin tarvitsevani.

Loppuviikolla olin työstä sangen väsynyt. Aivan loppu. Mutta perjantaina ampaisin saunaan, pyykkitupaan ja kuudelta Lenen luo. Illan vietimme kuuteen naiseen hyödyllisesti Aurinkoiselta saamieni lankojen selvittelemiseen.

Neljä tuntia siinä meni ja vielä jäi nyrkin kokoinen nyttyrä minulle kotona setvittäväksi. Miten olivatkaan menneet solmuun ja sotkuun niin perusteellisesti! Mutta naisilta ei sisua ja urheilumieltä puuttunut: yhtään kertaa ei solmukohtia katkaistu, vaan sotkut selvitettiin!

Välillä yskittiin, langat pölisivät. Vettä juotiin ja töitä jatkettiin. Työn ohessa rukoilimme toistemme puolesta ja puhuimme naisten asioista. Lapsista, äideistä, äitinä olemisesta.

Viime päivien hartauskirjatekstit ovat tarjonneet runsain määrin lohdutusta ja rohkaisua. Lutherin teksti on Luuk 1:51:

"Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan."

" - - Jumala sallii kunnollisten tulla voimattomiksi ja nujerretuiksi, niin että jokainen ajattelee heidän loppunsa tulleen. Juuri siinä samassa hän on voimakkaimmin läsnä, niin kätkettynä ja salaa, etteivät nekään, jotka sortoa kärsivät, sitä tunne, vaan uskovat sen.

"Siinä on Jumalan täysi voima ja koko hänen käsivartensa. Sillä mistä ihmisen voima katoaa, sinne pääsee Jumalan voima sisään ja usko on siellä ja odottaa sitä. Kun painostus loppuu, käy ilmi, millainen voima heikkouteen on kätkeytynyt, - - Ristillä Kristus teki suurimman voimatekonsa: voitti synnin, kuoleman, maailman, helvetin, perkeleen ja kaiken pahan.

"Toisaalta Jumala sallii noiden toisten kohota suuriksi ja mahtaviksi. Hän vetää pois voimansa ja sallii heidän paisua vain omasta voimastaan. Sillä mihin ihmisvoima menee sisään, sieltä Jumalan voima tulee ulos. - -nuo narrit eivät tiedä, että juuri tullessaan voimakkaiksi he ovat Jumalan hylkäämiä eikä Jumalan käsivarsi ole heidän tukenaan. - -"
-Mannaa Jumalan lapsille

Vaihdoin tuvan toiseen ikkunaan keväisemmän verhon. Punainen verho pois, vaaleat lilakukkaiset tilalle. Heti ilme muuttui, kevät tuli tupaan.

Huomenna Mikaelissa (Mikaelin luterilainen srk) on yhteisöpäivä alkaen kolmelta. Viemme kukin sopimiamme ruokia mukanamme ja syömme yhdessä. Markus Pöyry pitää sen jälkeen opetuksen toivomastamme aiheesta ja viideltä on messu. Sen jälkeen on hartaushetki ehtoollisineen Arille, jos Herra suo ja käynti sinne järjestyy.

Iltateen aika. Luen, teen käsitöitä, katson ehkä yhden filmin vielä. Luen Raamattua. Käyn saunassa ennen yöpuulle kellistymistä.

"Vaikka minä vaeltaisin pimeäessä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa.
Sillä sinä olet minun kanssani!"
-Psalmista 23

Hyvää viikonloppua, arvoisa lukijani!