19.02.2014 - Iso rukousvastaus tänään!

Pitkä päivä, mutta koti-ilta sitäkin ihanampi.

Minun ei sopisi lainata ensinkään kirjoja, joiden sivumäärä ylittää parinsadan. En osaa lopettaa, jos kirja imaisee mukaansa. Niin kävi eilen.

Itse asiassa iltani oli ihana: tulin pyörällä hikisenä töistä, menin saunaan melkein saman tien. Lämmitin itse tekemäni hampurilaisen ja söin sen höystöjen kera.

Uppouduin sohvalle. Puhelin soi muutaman kerran, vastasin hajamielisesti. Lopetin kirjan yhden maissa ja menin nukkumaan. En tosin nukkunut, sillä aivot pörräsivät täyttä häkää vielä ainakin tunnin ennen kuin taju lähti.

Töissä puhdistin kirjahyllyjä monta metriä. Ja useita likaisia kirjoja hinkkasin rätin kanssa puhtaaksi. Ruuvailin muutamia kasettitelineitä irti seinästä. Pidin ruoka- ja kahvituntia Raton kanssa, luin Psalmeja ja täyttelin ristikkoa, Ratto luki kirjaa ja vähän juttelimmekin.

Kodin kautta kauppaan ja Keskiäkäisten porukkaan. Nyt on ryhmä täynnä, kaikki paikalla ensi kertaa. Ehdimme juuri ja juuri käydä esittelykierroksen läpi. Päivän aiheeseen emme ehtineet, ensi kerralla sitten. Toivottavasti emme ole siihen mennessä tyystin unohtaneet toisiamme. Muutoin emme koskaan pääse esittelyä pitemmälle.

Kyse on Mielenterveysseuran ryhmästä, joukkoamme vetää kouluttautunut ihminen. Jollain kerralla meille tulee myös ulkopuolinen luennoitsija.

Yksi kolmesta viehättävästä miniästäni viettää tänään syntymäpäiväänsä: SYDÄMELLISET ONNITTELUNI! Huomenna vanhin veljeni juhlii 56. syntymäpäiväänsä.

Iltaöisin suunnittelen puhetta poikamme hääjuhlaan, joka on ensi kesänä.

Saan jatkaa työssäni heinäkuun alkupuolelle asti! Kiitos Jumalalle, hän vastasi rukouksiimme. Jos työ ei olisi jatkunut sopimuksen loputtua, sekin olisi ollut rukousvastaus. Kaikki vastaukset ovat oikeita ja hyviä, kun ne ottaa Jumalan kädestä. Aina emme siihen pysty, mutta hyvä, jos pystyisimme.

Chambers rohkaisee:
"Meidän on otettava ensimmäinen askel ikään kuin Jumalaa ei olisi olemassakaan. Ei hyödytä odottaa Jumalaa avuksemme. Hän ei tule. Mutta niin pian kuin nousemme, huomaamme Hänet luonamme.

" - - Meidän on suoritettava teko eikä lojuttava kuin pölkky. Jos tahdomme nousta ja loistaa, tulee arkiraadantaan jumalallista kirkkautta."
-Parhaani Hänelle

Minusta tuo on hersyvästi sanottu: lojua kuin pölkky!
Omakohtaisesti tunnistan myös sen, että Jumalan kanssa kulkiessani elämässä on totisesti jumalallista kirkkautta. Ei se aina siltä tunnu enkä voi nähdä mitään erikoisia merkkejä. Mutta sittenkin "kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot".

Pitkään olen pohtinut, millaisen yömyssyn kehittelisin itselleni. Miten olisi Laura Ingalssin tyylinen valkoinen pitsimyssy nauhoineen? Ei, liian hankala.

Viimein keksin, että sukkahousut ovat sopivan ohuet, hengittävät ja joustavat päähän. Jalkaterät voi kietoa turbaanin lailla pään ympärille. Loistava keksintö. Milloin sukkahousut eivät ole alapäässä, ne voi kietaista yläpäähän!

On sentään onni, jos omistaa KAHDET sukkahousut, niin on molempiin päihin omansa. Aina parempi niin.

Jos on oikein vilukissa, varmaan sukkahousuista voisi kehitellä myös käsiversiot. housuosa niskan taakse. Hmmh, pitää vissiin kokeilla. Voipa olla, että joku on keksinytkin sen, sillä sukkahousunikseistä lienee jo kirjojakin väsätty.

Sitten ei enää riitä kahdet sukkahousut, on siirryttävä suurtalouspuolelle, jos aikoo kietoa itsensä joka puolelta kyseisiin vetimiin.

Eipä sillä, etteikö mokomia roiku joka paikassa tiellä, kun niitä ei kaipaa. Mutta yksiäkään ehjiä ei löydy tarpeen tullen. Kai se on luonnonlaki sekin, Murphyn tai jonkun muun.

Lystikseni olen ottanut lukuisia kuvia itsestäni sukkahousut päässä tai tuon oheisen, jossa olen töihin menossa. Eräs asiakas näki minut huivi päässä ja totesi, että olen kuin haudasta noussut. Otin sen kehuna, sillä hän vaikutti ihailevan repäisevää tyyliäni!

Masentavaa on tietysti miettiä, olenko tähän asti näyttänyt siis haudassa olevalta. Pääasia kai lienee kuitenkin, että olen kömpinyt sieltä ylös, vai mitä!

Täksi illaksi varasin pikkaraisen kirjan, vajaa sata sivua. Joskus on nukuttavakin.

Mukavaa illanjatkoa, arvoisa lukijani!