28.11.2013 - Työniloa!

Tänään satoi rakeita, lunta ja vettä. Paistoi aurinko ja oli pilvistä. Taivas oli tumma ja hetken päästä pilvetön. Lyhyesti sanottuna: vaihtelevaa!

Keskiviikon ja torstain maissa voimat ovat eniten vähissä. Mutta koin iloisen yllätyksen tänään: Jouduin kuljettajan kanssa kahdestaan kirjastoautoreissulle ja selvisin! Se lisäsi huomattavasti itseluottamustani.

Iltapäivän muovitin kirjoja ja töiden jälkeen painelin kaupungille asioille, olinhan pääkirjastossa tänään..

Ostin lisää liimakangasta ja muovia sekä kantapohjalliset kenkiini. Ja vähän pikkuisia lahjoja jouluksi eräälle pikkuiselle ihmiselle.

Sydämen asiaa sukankutomisen ohessa, Candlefordin herttaista postineitiä ja lisää kutomista. Välillä pussukan ompelua ja omien ajatusten kanssa keskustelua. Raamattua kannesta kanteen Jukka Norvannon seurassa ja itsetehtyä viiliä talkkunan kanssa.

Eilen vesijumpassa keskustelimme altaassa raivokkaan juoksujumpan ohessa. Aiheena suklaa ja muut jouluherkut. Porukka on tullut syksyn mittaan tutuksi, vaikka ei meitä monta ole, jotka suutamme soitamme hyppelyn lomassa. Osa on ruotsinkielisiä, mutta mukavia ovat kaikki.

Huomenna toivon voivani tehdä vähän lyhyemmän työpäivän, jotta ehtisin siivota. Viikonloppuna on monenlaista puuhaa, joten haluaisin kodin olevan siisti.

Tämän viikon virret ovat vielä tuomiosunnuntain virsiä ennen adventin alkua. On turha lähteä turhentamaan oheisen virren sanomaa ajattelemalla, että aina ne uskovat tuollaista höpisevät. Vaikka emme uskoisi Jeesukseen, se ei tee sanomaa hänestä turhaksi.

Virsi 157:

1.
Maailma täynnä turhuuttaan
kiiruhtaa kohti loppuaan.
On ylpeys sen pukuna
ja rikkaus sen koruna.
Vain valtaa, voimaa, kunniaa
niin moni etsii, kumartaa.

2.
Kuin poutapilvi taivaalla
tai varjo kohta haihtuva,
kuin vaahto aallon kuohuvan
on kaikki turhuus maailman.
Se häipyy yhtä nopeaan
kuin nuoli lentää jouseltaan.

3.
Kun tuomiolla seisomme,
niin hämmästyen näemme:
maailma hukkuu menoineen
ja riemuineen ja himoineen.
Ken niissä löysi aarteensa,
on niiden kanssa hukkuva.

4.
Voi ihmisparkaa sokeaa,
turmion teiden kulkijaa!
Ei kysynyt hän totuutta,
ei etsinyt hän autuutta,
vaan Herran armon hylkäsi
ja itseensä vain turvasi.

5.
Ei parannuksen toivoa
kadotetuille anneta.
On armonaika loppunut,
iäinen vaiva alkanut.
Jumala, meitä armahda
ja parannukseen johdata!

6.
Vie meidät tuomioltasi,
oi Herra, valtakuntaasi.
Vie riemuun taivaan ihanan,
iäisiin häihin Karitsan.
Ylistys, Herra, sinun on,
kun autat alta tuomion.

Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1937, 1984.

Ilman synnin hätään joutumista ei ole myöskään anteeksisaamisen iloa, kun Herra julistaa meille:
Tyttäreni/poikani, sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jääkäämme tähän rauhaan, arvoisa lukijani!