17.09.2013 - Vettä kengässä!

Aamulla pikkusadetta, päivä muuten mukavasäinen.

Muistatko leikkiä "vettä kengässä"? Siinä piti niiata jollekin piirissä istuvalle, ja jos oli tämän pari, sai istua, mutta jos ei ollut, sai kuulla, että vettä on kengässä.

Onneksi kengässäni ei ollut tänään vettä, repussa vain. Aamulähtö oli jälleen railakas. Avaimet hukassa, niitä hosuin joka puolelta. Onneksi vilkaisin laukkuuni ennen lähtöä ja huomasin, että vesipullon korkki olikin ollut auki. Laukku lainehti vedestä. Ehdin pelastaa kirjastonkirjan ja kalenterin.

Avaimetkin löytyivät, pääsin matkaan.

Mukava työpäivä, sopivan paljon hommia, rohkaiseva ja ahkera työkaveri, hauskoja asiakkaita, jokunen vanha tuttu kävi tervehtimässä.

Töiden jälkeen söin perusteellisesti samalla, kun katsoin Sydämen asiaa. Sen jälkeen kävellen uimaan. Sää on selvästi syksyisempi, mutta ei kylmä kuitenkaan. Nautin kävelystä, vaikka tunsinkin väsymystä. Menen pian nukkumaan tai ainakin loikoilen ja odotan unen tuloa.

Ajatus ei lennä korkealle, mutta Isä Jumala taivaassa on siellä, missä pieni ihminen kääntyy hänen puoleensa ja huokaisee. Ja hän lupaa:
"Ne, jotka häntä odottavat
saavat uuden voiman.
He kohottavat siipensä kuin kotkat
he vaeltavat eivätkä väsy."

Sinua siunaten, arvoisa lukijani!