29.08.2013 - Mikä on oma risti?

Viilenevää mutta edelleen aurinkoista.

Elisabeth Elliot kertoo ristin kantamisesta ymmärrettävästi.

Kuulemme sanottavan, että jollakin on ristinsä esim. siinä, että hänellä on sairas lapsi, juoppo puoliso tai muistisairaat vanhemmat. Ne eivät kuitenkaan ole se risti, mistä Jeesus puhuu. Nämä "riesat" kuuluvat meille ihmisille olimmepa sitten Jumalan omia tai emme.

Jokin edellä mainituista voi olla risti sikäli kuin se on otettu Jeesuksen nimen tähden kannettavaksi. Mutta jos kyseessä on velvollisuuden hoitaminen (mitä nyt ihmisetkin sanoisivat, jos en tee niin tai näin jne.), silloin ei ole kyseessä ristin kantaminen raamatullisessa mielessä.

Elliot kysyy, mikä on tämä risti ja vastaa:
"Uskon, että se on se asia, jota minulta odotetaan tänään. "Ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon", Jeesus sanoi. Jokin velvollisuus odottaa kynnykselläni juuri nyt.

"Se voi olla asia, joka minun olisi pitänyt tehdä kauan sitten, mutta en ole tehnyt. Se tulee mieleeni, kun lausun rukouksessa, että olemme jättäneet tekemättä asioita, jotka meidän olisi pitänyt tehdä.

Ja jos olenkin tehnyt velvollisuuteni, olen tehnyt sen nuristen. "Voisin vaihteeksi ottaa ilolla vastaan tuon niin sanotun ristin, jota en pysty välttämään", jatkaa Elliot. -Jumala johdattaa. s. 61.

Elliot jatkaa syväluotaustaan ja kertoo, että kaikki asiamme ovat hengellisiä. Sen takia Isä meidän -rukouksessakin saamme rukoilla jokapäiväistä leipää ja muita elämämme tarpeita. Jumalan lapsen kaikki asiat ovat hengellisiä.

Ristin kantamisen Elliot kokoaa kauniisti näkyyn Jeesuksesta:
"Me emme saa unohtaa, että hän kulki tämän tien ennen meitä. "Edessään olleen ilon tähden" - ei siksi, että hän olisi pitänyt itsensä kieltämisestä tai kärsimisestä - "hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset... Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi." -Hepr 12:2.

Jumalan johdatus oli tänä aamuna erityisesti täysosuma kohdallani. Vaikka olin epäuskoinen, Jumala siitä huolimatta kuuli rukoukseni.

Olin työhaastattelussa. Viikon kuluttua saan tietää, tulenko valituksi kyseiseen tehtävään vai en. Jos en, tiedän, että muuta avautuu ja on jo mielessänikin.

Johdatus ei liity kuitenkaan työhaastatteluun varsinaisesti. Illalla mietin, että haluaisin tavata päivällä haastattelun jälkeen ystäväni Olgan (nimi muutettu, kuten aina). Koska en tiennyt, milloin voisin tavata hänet tai milloin hänellä olisi ruokatunti, jätin asian odottamaan.

Ajattelin mielessäni, että puhu sinä Jumala Olgalle asiasta jo etukäteen, niin että ehtisimme tavata.

Kun tulin haastattelusta, menin palauttamaan kirjan. Kirjaa palauttamassa oli edessäni - kukas muu kuin Olga! Hän kertoi kahvilla istuessamme myöhemmin, että hän ei ole käynyt kirjastossa kuukauteen. Nyt hän oli päättänyt poiketa sinne huokaisemaan kesken työpäivänsä ja hänellä oli hyvää aikaa kahvitella kanssani.

Olimme aivan mykistyneitä ja kiitollisia tästä ihmeellisestä johdatuksesta. Jumala osoittaa totisesti johdatuksensa kirjaimellisesti ja konkreettisesti. Kiitos hänelle siitä ja kaikesta muustakin!

Aurinkopäivää sinullekin, arvoisa lukijani!

jk. Oli kiva nähdä erästä uskollista lukijaani kaupungilla: katsoin, että tutun näköinen ihminen ja hän tervehti tutusti. Tapasin hänet jokin vuosi sitten laboratoriojonossa. Mukavia tällaiset yllätystapaamiset!