19.07.2013 - Ilon pohjavirtoja!

Koleahko tuuli tänään, sadettakin aamusella.

Oletko kuullut karkealta kuulostavaa vanhaa, viisasta sanontaa:
"Hyvältä mieheltä pitää puhkaista toinen silmä,
ilkeältä molemmat!"

Sanonta viittaa naisellisiin keinoihin selvitä avioliitossa. Miehelle ei pidä kaikkea kertoa, se ei ole viisasta. Kyse ei ole salailusta, vaan kerta kaikkiaan elämästä selviämisestä.

Tämän tiesi jo Raamatun Abigail. Hänen miehensä Naabal oli karkea mies, huonotapainen, mies nimeä myöten, siis houkka.
Daavidin miehet menivät pyytämään Naabalilta ruokatarpeita ja Naabalin olisi pitänyt hyvän tavan mukaan antaa niitä, monestakin syystä.

Sen sijaan Naabal alkoi pilkata avunpyytäjiä, josta syystä Daavid pillastui todella. Hän päätti tuhota Naabalin roskalauman aamuun mennessä.

Abigail, Naabalin vaimo, sai kuulla asiasta. Hän meni Daavidia vastaan ja sai tämän muuttamaan mielensä. Viisautta se oli, Jumalalta se tuli.

Tällaista viisautta me nykyajan naiset myös tarvitsemme. Siihen meidän tulisi kasvattaa ja ohjata tyttäriämme ja heidän tyttäriään. Se on vanhan uskovan vaimon ja naisen tehtävä.

Oma äitini olisi halunnut nuorena näyttelijäksi, eikä olisi pettänyt yleisöään, siitä olen varma. Sellainen ei kuitenkaan tullut kuuloonkaan. Mutta elämänsä aikana äiti on saanut monin tavoin käytellä tuota puhkaisun jaloa taitoa miehensä ja perheensä parhaaksi, eikä siitä ole draamaakaan puuttunut. Viisas vaimo on siunaukseksi miehelleen ja lapsilleen.

Luen Giertzin kirjaa "Luukas", ja siitä siteeraan muutamaa asiaa:
"`Jumalanpelko`ei tarkoita ahdistunutta pelokkuutta suhteessa Jumalaan.
`Jumalaapelkääväinen` sen sijaan pelkää Jumalan tahdon rikkomista." S. 123.

Kristuksen tulesta kertoo Lk 12:49- jakeet, josta Giertz opettaa mm. seuraavaa:
"Rauhaa ei siis synny sinne,
mihin Jeesus tuo sanomansa.
Ei hänelle eikä hänen opetuslapsilleen.
Rauha syntyy kyllä siinä mielessä,
että se, joka ottaa vastaan evankeliumin,
pääsee rauhaan Jumalan kanssa
ja saa omalletunnolleen rauhan.
Mutta ympäristönsä kanssa hän ei pääse rauhaan.

"Siinä tapahtuu jako:
joko Kristuksen puolesta tai häntä vastaan.
Raja voi kulkea perheen halki.
Siellä, minne Kristuksen tuli lankeaa,
alkaa polttaa,
ja jotkut tekevät kaikkensa sammuttaakseen tulen." s.128.

Olen tehnyt uima- ja kävelylenkkini tänäänkin. Lauleskelin kävellessäni kauan sitten Jumalalta saamaani laulua lohduttaakseni itseäni:

"Lohduta minua,
vahvista minua,
virvoita Herra hengelläsi,
sinä vain yksin voit!"

Vaikka surumielisyys valtasi mieltäni, kuitenkin sisimmässäni virtaili ja virtailee ilon pohjavedet. Sitä ihmettelen. Pyhä Henki antaa iloa, joka tulee Jumalan luota. Siihen ei vaikuta tämänhetkinen olotilani.

Arin kanssa menimme 33 vuotta sitten kihloihin. Jostain syystä edellinen yö ennen kihlojen ostoa meni minulla valvoessa ja tulevaisuutta miettiessä.

On hyvä, ettei Jumala näytä meille tulevaisuutta. Kukaan meistä ei sitä kestäisi. Elämä on niin paljon suurempi kuin meidän ymmärryksemme, että sitä on mahdotonta kantaa etukäteen, niin iloja kuin suruja.

Monenlaista on tähänkin päivään sisältynyt, huomenna kuitenkin menen Arin luo, jos Herra suo. Olkoon sinun yösi/alkanut päiväsi siunattu, arvoisa lukijani!