15.07.2013 - Konserttia, syntymäpäiviä!

Onnea Maarit-miniä!

Kahdeksankymppisen sukulaistädin valoisa elämäntarina oli toukokuun ET-lehdessä.

14-vuotias neito rakastui komeaan laulajaan jossain tanssilavan reunalla. Ei aikaakaan, pariskunta asui saman katon alla, eli Ruotsissa ruuhkavuosinaan, muutti takaisin Suomeen.

Pariskunta oli onnellinen ja niinpä neljän vuoden takainen puolison kuolema oli raskas isku Meiramille. Maatalon emäntänä elänyt perheenäiti päätti selvitä surustaan ja lähti opiskelemaan!

Kuin olisin juuri päässyt keskikoulusta, sanoi tämä pirteä seniorilukiolainen. Kuin vuodet olisivat haihtuneet!

Meirami kirjoitti ylioppilastutkinnon keväällä, mutta reputti, onnekseen yhdessä aineessa. Iloisena hän koki käyneen hyvin, sillä nyt hän voi jatkaa vielä ensi vuoden ja kirjoittaa lisäksi erään pitkän kielen!

Jokin päivä sitten Meirami lähti pyöräilemään hautausmaalle. Aivan sinne hän ei ehtinyt, sillä sairauskohtaus yllätti, lähtö ajasta ikuisuuteen koitti.

Äiti soitti aamulla, kertoi jostain konsertista, jonne olisi mukava mennä, jos saisi kaverin. Soitin hänelle jonkin ajan kuluttua, kerroin tulevani hänen kanssaan. Voimme samalla käydä äidinäidin haudalla Sievissä.

Äidinäidin kuollessa hänelle jäi kaksi tytärtä, toinen vain kaksivuotias, minun mummuni.

Heittelin jo tyynyä ja hammasharjaa kassiin, sitä ennen lähden syntymäpäiville. Soitin ystävälle aamulla ja lauloin onnittelulaulun. Hän kutsui syömään, joten sämpylätaikina on nousemassa. Vien lämpimäisiä lahjaksi.

Niska jumittaa taas. Vetoa, huono nukkumisasento tai sitten pelkkää iän tuomaa rasitetta. Pyykit kuivumassa kuivaushuoneessa, sää epävakainen.

Arin kanssa olimme eilen parvekkeella. Ari voi hyvin, tänään antibiootti lopetetaan. Vuodatin Arille käydessäni koko lokalaatikkoni, Jumala muuttakoon sen hänelle rukousaiheiksi ja kyllä Hän sen tekee.

Nuoret olivat luonani syömässä eilen päivällä, kiva oli heitäkin tavata ja myöhemmin illalla soitellakin muutaman lapsemme kanssa. Vielä Arillekin sain puhua, kun Tero ja Karoliina kävivät hänen luonaan ja soittelimme.

"Kuka on noussut taivaaseen
ja astunut sieltä alas?
Kuka on koonnut kouriinsa tuulen?
Kuka on sitonut vedet viitan sisään?
Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret?
Mikä on hänen nimensä
ja mikä hänen Poikansa nimi?
Tiedäthän sen?" -Snl30:4

Niin, tiedäthän sinäkin sen, arvoisa kuulijani, että hänen nimensä on Jeesus Kristus, joka on kuollut puolestamme!

jk. Eilen katsoin Lentävän hollantilaisen. Siinä tarinassa tämä vapautuu, kun joku rakastaa häntä niin paljon, että on valmis kuolemaan hänen puolestaan. Ymmärsin taas paremmin, mitä Jeesus todella on tehnyt puolestani. Se ei ole satua kuten edellä mainittu tarina.