09.07.2013 - Tiistaikin voi olla siivouspäivä!

Pilvistä, mutta kohtalaisen lämmintä, noin 20 astetta. Merivesi 19 astetta, tuuli toi aaltoja.

"Ole tukenani lupauksesi mukaan
niin saan elää.
Älä vie toivoani." -Ps 119:116

Vaikuttava tuo psalmin numero, mutta vaikuttavat ovat sanatkin. Ne osuivat jotenkin kohdalleni, kun tulin sairaalasta ja sohvailin Raamattua lukien.

Kolme kesätyöntekijää laittoi Aria tuoliin mennessäni, joten jäin odottamaan päiväsaliin. Tytöt eivät olleet saaneet häntä kunnolla istumaan, vaan mies retkotti kummallisesti. Asia hoitui fyysisin toimenpitein.

Kun laitoin Aria sänkyyn, huomasin, mistä homma oli kiikastanut: Arin nostoliina oli laitettu väärin, joten häntä oli mahdotonta saadakaan tuolin perälle istumaan. Miksi ihmeessä noitakin kapistuksia pitää olla kymmentä erilaista, niin ettei kukaan pysy selville, miten mikin pitää asentaa?

Kun tytöt tulivat paikalle, minä jätin heidät jatkamaan Arin laittamista ja lähdin pyöräilemään ennen sadetta. Tosin sade ei ole vieläkään alkanut, meinaillut vasta.

Ari oli kohtalaisen normikunnossa, mutta minua väsytti ja niska oli jumissa. Vietimme pari tuntia parvekkeella, minä keinussa, Ari tuolissaan. Ari halusi kuunnella Raamattua, minä kudoin ja tein sudokua. Rukoilimme.

Eilen ei mitenkään tullut uni päivällä, tänään nukuin ennen sairaalaan menoa ja sielläkin vielä olin väsymyksestä pyörryksissä.

Jätän japanilaiskertomuksen vielä myöhempään, menen lepäilemään.
Toivotan Jumalan rauhaa sinulle, hyvä lukijani, psalmin 13 sanoin:

"Herra, kuinka kauan?
Oletko unohtanut minut iäksi?
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?

Katso minun puoleeni ja vastaa minulle,
Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo,
älä anna minun nukkua kuolemaan,
ettei viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen."