03.07.2013 - Antoisia päiviä!

Tällaisesta kesäsäästä minä pidän: ei kuuma, ei kylmä, vähän sataa, paljon paistaa.

Olimme parvekkeella kolmisen tuntia eilen Arin kanssa. Vettä satoi kaatamalla parvekelasien takana. Hain Arin villatakin ylleni, oli koleaa. Arille laitoin viltin päälle.

Kun sade loppui soittelin kitaralla raamattulauluja, joita olen säveltänyt taannoin. Muistan niitä ulkoa, sellaisia, joita eniten olen laulanut - jotka eniten ovat ravinneet sieluani.

Sydämen asialla -ohjelman olen katsonut useimpina iltoina. Silloin vietän kahvihetken ja teen käsitöitä. Sen jälkeen käyn parin tunnin lenkillä, uimassa tietysti. Tänään oli hoitava ja lohdullinen keskustelu erään rouvan kanssa, jonka tunnen muutaman kymmenen vuoden takaa - hän oli töissä paikassa, jossa Ari oli silloin hoidossa.

Miten paljon ihminen kaipaakaan ymmärrystä ja myötäelämistä, minä ainakin!

Päivällä Petri pistäytyi parturireissullaan hakemassa jotain työkaluja. Jaoin lounaani hänen kanssaan. Kun hän lähti, minä pinkaisin Krissen luo. Olin saanut kutsun kahville. Viivyin muutaman tunnin sillä reissulla. Puhuimme ja rukoilimme, tulimme Jumalan hoitamiksi.

Tänä aamuna tein vakiolenkkini kirjastoon ja palasin torin kautta. Ostin Daffalta hyvät sandaalit. Entiset ovat olleet vuoden käytössä, ostin ne Tampereelta kirpparilta vitosella. Ne osoittavat hieman leviämisen merkkejä, joten siirrän ne reserviin ja alan käyttää näitä uusia.

Uudet olivat hyvän tuntuiset, niillä pystyy juoksemaankin hädän tullen. Ukkoskuuro uhkasi pyykkejäni narulla, joten jouduin spurttaamaan, etteivät ne kastuneet. Ehdin kuitenkin poiketa Neulenettikahvilassa ostamassa punaista puuvillalankaa. Paikan omistaja on tosi taitava käsityöihminen.
Kävisin siellä useammin ostoksilla, jos kukkaro antaisi myöten.

Kokoilen nyssyköitäni huomista matkaa varten. Rukousseminaari alkaa Kankaanpäässä iltapäivällä, pääsen Ehkän kyydissä. Paluukyydistä ei ole tietoa, joten jos en kirjoittele vielä ensi viikollakaan, voitte arvailla vain, missä mahdan liftailla.

Herra hoiti minua tänä aamuna tutun raamatunkohdan kautta. Minua puhutteli jokin viikko sitten se kohta, jossa Daavidin 600 miehestä 200 jää vartioimaan kuormastoa toisten jatkaessa matkaa taisteluun. Syynä oli uupumus, miehet olivat liian väsyneitä taisteluun.

Kun väki palasi taistelusta, miehet eivät olisi halunneet antaa saalista kuormaston luo jääneille miehille, mutta Daavid oli toista mieltä: kaikille sama palkka.

Nyt Herra ikään kuin sanoi minulle: Sinullekin kuuluu sama palkka kuin muille, vaikka olet väsynyt etkä jaksa käydä sotaa (=tehdä työtä, kuten tahtoisit). Lohduttavaa. Herra on lohdutuksen Jumala.

Huomenna on Arin ja minun 32. hääpäivä. Vihkivirtemme 462 on edelleen ajakohtainen ja siunattu. Sen myötä toivotan Jumalan siunausta loppuviikolla, arvoisa lukijani:

Jean Sibelius 1897

1.
Soi kunniaksi Luojan
nyt, virsi kiitoksen,
tuon kaiken hyvän tuojan
ja suojan ainaisen!
Hän, Isä, rakkahasti
ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti
hän ohjaa tuolta taivaastaan.

2.
Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
myös aikaan vaikeaan.
Sen rakkauden pohjaa
ken pystyy koskaan tutkimaan?

3.
Siis kiitos, Herra taivaan,
kun lahjas meille toit
ja päivän työhön, vaivaan
taas puhtaan leivän soit.
Suo, että ilomielin
myös jaamme leipämme
ja sydämin ja kielin
sua lakkaamatta kiitämme.

Säk. 1 ja 2 Aukusti Waldemar Koskimies 1897. Säk. 3 Ilta Koskimies 1923. Virsikirjaan 1938.

jk. 27.5. eli reilu kuukausi sitten Jumala puhutteli minua samalla raamatunkohdalla, nyt hän vahvisti sen!
http://phakkola.jurge.fi/ajankohtaista.php?pvm=20130527