07.07.2013 - Kotimatkalle penkin kanssa!

Tällaisesta säästä minä pidän: unelmakesä!

Terveisiä Kansanlähetyspäiviltä. Oli ilo olla mukana vastuuta kantamassa rukoustiimin mukana. Sää suosi, opetus oli jämäkkää ja musiikki mukavaa.

Mikko Goes to Heaven eli MGtH-duo hoiteli mallikkaasti jälkimmäistä useissa tilaisuuksissa. Satuin edellä mainitun nuoren miehen lähelle ruokajonossa ja selvitin sukuhistorian, koska olemme samalta suunnalta lähtöisin. Tykkään nuorista ihmisistä!

Moni muukin musiikkiryhmä ansaitsisi tulla mainituksi kuten vaikkapa Mika ja tyttärensä Anni-Kaisa Karola. Isä lauloi kitaran kera ja tytär vingutteli viulua, miten tahtoi. Heidän kimpassaan oli Lasse Heikkilä, jolta sujuu minkä tahansa soittimen helkytys. Käsittämättömän upeaa musiikkia ihmislapsen kuultavaksi. Ja kyllä me lauloimmekin!

Annukka kyseli vieraskirjassa rukousseminaarista, joka edelsi kl-päiviä. Siellä oli erittäin mielenkiintoista opetusta aiheeseen liittyen. Tietysti rukoilimme yhdessä, pienissä ryhmissä sekä yksi ryhmä teki katutyötä torstai-iltamassa. Esirukouspyyntöjen puolesta rukoiltiin yhdessä myös.

Mitä edes osaisin muuta kertoa, niin paljon sisältyi näihin muutamiin päiviin!

Eräs rouva oli jättänyt kotinsa meidän seitsemän hengen tiimille käyttöön: se oli hirsihuvila, iso talo järven rantamilla. Järvi tosin oli pahasti rämettynyt, mutta rantaa oli ruopattu lammen tapaiseksi poukamaksi, jossa kävin pari kertaa päivässä uimassa. Muutama muukin uskaltautui.

Heksu ei käynyt kuin kerran. Sen jälkeen hän vietti kolme varttia suihkussa, koska oli selittämänsä mukaan savessa kaulasta varpaisiin ja joutui hinkkaamaan kynsiharjalla itseään puhtaaksi.

Minä en huomannut mitään savea, mutapohja lammessa kyllä oli, mutta rannassa oli santaa. Ihmettelin ja kiitin Jumalaa ihmisistä, jotka avaavat kotinsa vieraille. Olkoon siunattu tuo rouva!

Kävin sielunhoidossa päivien aikana ja sain muutenkin paljon rohkaisua. Jaksan taas vaeltaa eteenpäin uusin voimin ja vahvistetun näkyni kanssa.

Raamatun lukemiseen ja Jumalan sanassa pysymiseen päivien kaikki puheet ja opetukset kehottivat ja Raamattu ja rukous olivat selkeästi esillä. Ilman Jumalan sanaa meillä ei ole mitään, ei ole mitään toivoa eikä elämää ilman Jumalaa!

Päätösjuhla oli jälleen itkukraanan avaus: minusta tilanne, jossa valkopukuiset ihmiset kävelevät ristin perässä alttarille siunattaviksi on jotain niin syvällisen koskettavaa, että sitä en itkemättä katsele.

Jokainen lapsikin siunattiin olemaan Jeesuksen Kristuksen todistaja "aina ja kaikkialla".

Monenlaista vitsiä ja hauskaa juttua päivillä kuultiin.

Eräs mies istui synkän näköisenä puiston penkillä.
- Oletko sinä uskossa, kysyi paikalle osunut kristitty mieheltä.
- En, olen vain muuten masentunut, mies vastasi.

Mies ja vaimo päättivät lähteä Floridaan lomamatkalle pohjoisemmasta Amerikasta, oli heidän 20-vuotishääpäivänsä. He olivat olleet samassa hotellissa naimisiin mentyään. Mies meni hotelliin päivää aiemmin kuin vaimonsa työmatkansa takia.

Hotellihuoneessa oli tietokone. Mies päätti yllättää vaimonsa
ja lähetti tälle sähköpostia. Vahinko vain, että mies kirjoitti vaimonsa nimen väärin ja posti meni väärällä ihmiselle. Tämä henkilö oli jäänyt juuri leskeksi ja luki ihmisten lähettämiä suruvalitteluja sähköpostistaan.

Poika löysi äitinsä lattialta pyörtyneenä ja luki tämän saaman sähköpostin. Siinä oli jotain tämän tapaista:
"Hei, olet varmaan yllättynyt, että saat minulta postia!
Tänne on asennettu tietokoneetkin!
Pääsin hyvin perille.
Odotan sinua tulevaksi tänne huomenna.
Toivottavasti sinulla on yhtä helppo matka kuin minulla.
Nähdään pian!
p.s. Täällä on kauhean kuuma!"

Tämän päivän lähetysjuhlan juonsi Sakari Leppänen. Hän on työmaapappi Porin Olkiluodossa. Entinen lähetyskonkari, monessa liemessä keitetty mies. Hänellä on sana hallussaan. Pentti Heinilän kirja "Erittäin salainen" liittyy vahvasti myös Leppästen elämään. Suosittelen!

Kun nuori lähettipari piti puheen, joka herkisti ihmisten mieliä ja tuli ajatus, mitenhän noin nuoret selviävät pienten lasten kanssa kovassa maailmassa. Leppänen tokaisi nuorten poistuessa lavalta:
- Kyllä se siitä! -Se oli osuva kevennys.

Ennen kuin juhlaväki poistui pääjuhlasta, Leppänen sanoi, että autamme purkutyötä kuljettamalla penkkejä mukanamme ulos teltasta:
- Hyvää kotimatkaa vaan jokaiselle; alkumatka sujuukin mukavasti penkin kanssa!

Tulin kotiin, soitin sairaalaan. Hoitaja kertoi, että Arin kuume on jo laskenut. Hetkinen, mikä kuume?

Oli hyvä, etten soittanut matkalta, koska olisin huolestunut. Torstaina Ari nimittäin voi aivan hyvin, kun Sauliz oli käynyt. Perjantai-iltana lämpö olikin kahta piirua vaille 40 astetta. Tietysti viikonloppuna, se on selvä.

Keuhkokuumeelta tilanne ei kuulemma vaikuttanut ja tavallinen antibiootti oli alkanut ilmeisesti tehota. Hyvä juttu. Ari kyllä pärjää.

Lähdin kävelylenkille ja uimaan, kun olin laukkuni purkanut. Se virkisti. Löysin paljon tölkkejä ja Herra tiesi, että menen vasta aamulla ruokakauppaan, joten hän "hankki" minulle aamuksi vitamiinipommin:
löysin kadulta appelsiinin. Pesin sen ja pistelen aamulla poskeeni.

Siunausta alkaneelle viikollesi, arvoisa lukijani!

jk. Ensimmäinen yhteislaulu rukousseminaarissa oli meidän vihkivirtemme Soi kunniaksi Luojan. Oli hääpäivämme!