Kategoriat: Ajankohtaista

Ihan selvästi kyseessä on erinimiset valkovuokot. Lehtikin oli näissä vuokoissa tummempi kuin alla.

Puolipilvinen päivä. Puoli seitsemältä alkoi sataa. Juuri silloin lähdin LENKILLE.

Lukijan on turha haaveilla tai vastaavasti pelätä, että Ajankohtaiseni olisivat tästä lähtien pelkkiä urheilusuorituksia. Eivät ole. Tällä hetkellä elän vain innostukseni huippuvaihetta, joka kyllä tasaantuu, kun keksin taas jotain muuta kivaa.

Joka tapauksessa onpa tosi hauskaa vähän leikkiä sykemittarilla! Tänään kävelin enemmän kuin eilen, mutta hölköttelin sen verran, että syke nousi 175:een. Kävellessäni annoin sen laskea 145:een ja sitten taas annoin itselleni vauhtia.

Lopuksi nostin sykettä 180:een. Loppuhuipennus tapahtui erään kaljatölkin nipsun luo: olin nähnyt littanaisen tölkin nipsuineen aika lähellä kotia alkumatkasta. Palkaksi uurastuksestani suunnistin sen luo, irrotin nipsun ja kävelin, kunnes syke laski 150:een.

Olen sangen tyytyväinen itseeni. Jos joku olisi sanonut syksyllä, että alan juoksennella keväällä mittari ranteessa, olisin nauranut makeasti ja pitkään.

Tein netissä tunnelukkotestin tänään toistamiseen. Edellisen kerran tein sen kai pari vuotta sitten. Huomasin, että olen toipunut, eheytynyt, parantunut kovasti. Testi löytyy googlesta tuolla nimellä. Se on suuntaa antava, mutta mielenkiintoinen joka tapauksessa.

Soitin herättyäni sairaalaan. Arin yö oli mennyt hyvin, lämpöä ei enää ollut. Kiitos Jumalalle nousi sydämessäni ja sydämestäni. Olin Arin luona pari tuntia. Hän oli iloinen entinen itsensä, tietenkin väsynyt vielä. Ufoxiin lisäsin vettä, ilman kosteus auttaa Aria tässä tilanteessa yskimään paremmin.

Luen äärimmäisen mielenkiintoista kirjaa. "Lupa särkyä" - kriisistä elämään, Eija Palosaari. Haluan jakaa kanssasi, arvoisa lukijani, joitakin tähän asti lukemiani kohtia. Jospa niissä olisi jollekin jotain avaimia tai ahaa-elämyksiä. Aihe kiinnostaa itseäni kovasti.

On olemassa kolmenlaisia kriisejä:
1. Kehityskriisit: uhmaikä, murrosikä, aikuistuminen jne.
2. Elämänkriisit: pitkäkestoinen rasitustilanne, esim. vakava pitkäaikaissairaus jne.
3. Äkilliset kriisit: epätavallisen voimakas tapahtuma, esim. räjähdys, liikenneonnettomuus, äkillinen vammautuminen jne. - s. 23,24.

Kun näitä on päällekkäin, kuten itselläni, on vaikea tietää, mistä on toipumassa ja mikä kriisi on ollut pakko haudata sisälleen, kun sille ei ole tilaa.

Jos perheessä sekä aikuinen, että lapsi tarvitsee tukea ja apua, aikuinen on hoidettava ensin. Jos aikuinen jää hoitamatta, lapsi ottaa vastuun ja alkaa hoitaa vanhempaansa.

"Huoli siitä, että lasta vahingoittaisi tieto oman vanhemman hädästä ja ulkopuolisen tuen tarpeesta on aiheeton. Lapsi kyllä näkee sen muutenkin, mutta ellei aikuisten maailma aktivoidu, hän yrittää ryhtyä tehtävään itse." s. 84.

Jos joku menettää useita läheisiä kerralla, hän voi kokea syyllisyyttä, kun suree jotain toista enemmän kuin toista. Sureva ei tiedä, onko silloin oikein surra vaikkapa menetettyä kotia, kun ihmisiäkin on kuollut.

"Tunnesuhteet ovat erilaisia. Myös etäisyydet eläessä ovat olleet erilaisia. Niin saa olla menetyksen jälkeenkin. Kaipaus ja siitä toipuminen ei kysy oikeidenmukaisuutta tai tasa-arvoa, vaan aitoja tunteita ilman selittämisvelvollisuuksia." s. 85.

Palosaari kirjoittaa, että moni on huolissaan puhumattomista miehistä toipumisprosessissa. "Kriisireaktioissa - - joillakin henkilöillä järkytyksen aiheuttamat toimintamuutokset aivoissa tuottavat myös puhekeskuksen vaimenemista. Silloin ei kysymys ole jääräpäisyydestä tai haluttomuudesta paljastaa tunteita, vaan puheen tuottaminen on oikeasti vaikeaa. Puhuminen ei onnistu, mutta ilmaisun painetta voi silti olla."
s. 86.

Palosaari kirjoittaa myös sokkivaiheen reaktioista mielenkiintoisia asioita. Ihminen voi silloin puhua mitä sattuu, eikä paikalla olevien pitäisi tehdä niistä suoria johtopäätöksiä.

Esimerkiksi eräs äiti oli tullut paikalle, jossa hänen pieni lapsensa oli juuri menehtynyt. Äiti sanoi, että nytpä hän pääseekin matkustelemaan. -Hän ei ryhtynyt matkustelemaan. s. 68.

Onnettomuustilanteissa joku voi haukkua pataluhaksi vastapuolen, syyllisen tai syyttömän, pelastuslaitoksen ihmiset mukaan lukien. Tämä voi tapahtua vastoin ihmisen normaalia käytöstä. Vastaavasti joku voi kätkeä vahvat tunteensa sisäänsä, kun ajattelee, ettei niin saa tuntea. Kyse on tunnereaktioista odottamattomassa ja järkyttävässä tilanteessa.

Tähän asti olen päässyt kirjassa. Jos jatko on yhtä mielenkiintoista, ehkä kirjoittelen siitä lisääkin.

Nyt on Raamattu kannesta kanteen -ohjelman aika.

Kauniita unia, arvoisa lukijani. Kiitos, kun olet!