04.05.2013 - Henkisen tuen peruskurssi käyty!

Arin kuume on laskenut, huomenna menen katsomaan, mikä tilanne. Huomenna otetaan verikokeetkin, joten sitten taas näkee tilannetta vähän eteenpäin.

Sain liian myöhään unen illalla ja heräsin ennen kellonsoittoa. Väsytti tietysti.

SPR:n kurssi oli hyvä. 12h opetusta siitä, mitä kriisissä tapahtuu ja muuta sellaista. Eräs kurssin otsikko ja sen alaviitteet iskivät minua vyön alle. Asiat olivat tuttuja, mutta kun näin kirjoitettuna kaiken sen, mitä itse olen monesti käynyt läpi, se tuntui hiukan hiuksia nostattavalta:

"SOKKIVAIHE"

"Mielen reaktioina:
-epätodellinen olo (=tiedon prosessoinnin muuttuminen)
-käsitys ajasta muuttuu
-"supermuisti"
-tunteiden puutuminen

"Kehon reaktioina:
-fyysisiä voimia tavallista enemmän
-kuuma/kylmä/nälkä eivät tunnu

"Välitöntä vaaraa koskevissa asioissa toiminta on yleensä harkitsevaa,
viileää ja tehokasta
-muiden asioiden suhteen saattaa esiintyä ponnettomuutta
ja ajattelun aaltoilua, helppojakin päätöksiä on vaikea tehdä

"Epätarkoituksenmukaisia reaktioita
-paniikkia/lamaannusta esiintyy onnettomuustyypistä riippuen yleensä noin 10-20%."

- Henkisen tuen peruskurssi, Punainen risti, Anne Paasonen.

Sellaista kurssilla opetettiin, että joku voi kriisitilanteessa nauraa tai itkeä mahdottomasti ja se on reagointia tilanteeseen, ei sen ihmisen todellinen tunne suoranaisesti.

Tuttua, tuttua. Eilen illalla luin romaania puolen yön maissa ja kauan sen jälkeenkin. Minusta kirjan jutut olivat niin huvittavia, että vesissä silmin hohotin melkein kaikelle. Nauraminen on minulla stressin purkukeino, tilanteesta itseni vapauttaminen.

Kurssin porukka oli mukavaa, totta kai. Uusia tuttavuuksia, joitakin vanhojakin. Monen alan ihmisiä. Koin kurssin erittäin antoisana.

Oli minulla melko hyvä tuuri, suorastaan johdatus, kun kurvasin kaupan kautta kotiin kurssin loputtua. Olin päättänyt ostaa jäätelöä ja syödä sitä katsoessani Hakekaa kätilö -ohjelmaa heti kotiin tultuani.

Lähikaupan pakastin oli sulanut, joten jäätelöt myytiin puoleen hintaan. Pienimmät pakkaukset olivat sulaneimpia, joten vain typerys olisi sellaiseen sortunut. Vähintään litran pakkaus pyörän korissa kiidin onnellisena kotiin. Kaikkea en ole vielä syönyt!

Lenkillekin yritin, mutta kantapään rakko teki tenän. Kävin siis pyöräilemässä ja palatessani haravoin pihaa. Amekki soitti, sen jälkeen saunaan.

"Minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä
eivät enkelit, eivät henkivallat
ei mikään nykyinen,
eikä mikään tuleva,
eivät voimat eikä korkeus,
ei syvyys eikä muu luotu
voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme." -Room 8 luvusta.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!