05.05.2013 - Sateisen päivän ilta

Aurinko paistaa illalla, mukavaa pilvisen ja sateisen päivän jälkeen.

Vauhdikas sunnuntaipäivä. Aamusella pyöräilin uimassa. Merihän on jäätön, tänä aamuna lähes tyyni. Vesi ei vielä osoittanut lämpenemisen merkkejä. Se kyllä alkaa lämmetä heti, kun jäistä päästään.

Luin sohvalla Raamattua, nautin aamupalaa. Arin luo menin yhdentoista maissa. Ei muka satanut, kun lähdin pyörällä, mutta heti kohta vettä alkoi ropsia kohtalaisen reippaasti. Ajoin niin lujaa kuin pyörällä pääsi, mutta mieluummin olisin päässyt nopeampaa.

Ari oli sen näköinen kuin ei mitään kuumeita olisi ollutkaan. Mutta se on hämäystä vaan: kyllä hän väsynyt oli ja palautuminen kestää, antibiootti menee suoneen. Kuuntelimme Joosuan kirjaa. Arille mukavaa vaihtelua kuunnella Vanhan Testamentin kertomuksia UT:n sijaan.

Istuin kolmisen tuntia keinussa Arin sängyn vieressä. Kerroin kuulumisia, rukoilimme, hoitajat kävivät välillä. Ari on minun tärkein ja rakkain ihmiseni. Ainoa ikiomani!

Keskiviikkona menen laulattamaan osaston potilaita ja mahdollisia muita ihmisiä.

Neljäksi kurvasin autolla Biblioniin, Kirjastonkatu viiteen, että ehdin kattaa pöydän ja haastella pastorin ynnä muiden kanssa. Olin kahvitusvuorossa, jolloin porukka saa aina pikakahvia, haudutettua teetä ja tällä kertaa erilaisia kuivia keksejä hillon, voin ja tuorejuuston kera. Tuorejuustot tosin jäivät kotiin, mutta Amekki toi kaupan kautta sitä tilalle. (Kiitos Amekki:) )

Markus Pöyry kertoi hauskan tarinan saarnan alustukseksi. Sen voi kuunnella netistäkin, mutta kerronpa sen tässä, kun se on niin mukava:

"Pikkuisen kylän väki voi hyvin, mutta yhtäkkiä seurakuntalaisten taivaalle nousi musta pilvi: kylään aiottiin rakentaa saluuna ja sinne bordelli. Se ei käynyt laatuun.

"Seurakunta päätti pitää ison rukouskokouksen, näin myös tapahtui. Saluunan rakennustyö kuitenkin edistyi ja lopulta valmistui. Mutta salama iski ja saluuna bordelleineen paloi maan tasalle eräänä päivänä.

"Saluunanomistaja veti seurakunnan oikeuteen: näiden rukousten takia saluuna paloi! Seurakunta puolusti itseään väittäen ettei sillä ollut mitään tekemistä saluunan palon kanssa.

"Tuomari joutui elämässään tosi kiperään tilanteeseen, ennen kokemattomaan: Saluunanomistaja uskoi Jumalan vastanneen seurakuntalaisten rukoukseen. Sen sijaan seurakunta ei uskonut siihen."

Rukous oli Markusen saarnan aihe. On ainakin kolme tapaa, miten voimme ajatella rukouksesta:

1. "Jumalan käsi liikkuu aina kun me rukoilemme." Mitä tästä seuraa: jos emme muista rukoilla asioita, olemme ikään kuin syyllisiä siihen, että jollekin lähimmäiselle käy huonosti sikäli kuin emme ole muistaneet häntä rukouksin.

Tämä ei ole raamatullinen tapa ajatella rukouksesta. Rukous olisi silloin meidän vastuullamme, Jumalan käsi liikkuisi vain, jos me muistamme, ymmärrämme ja osaamme rukoilla kaikkien mahdollisten meitä kohtaavien ym. asioiden puolesta.

2. "Jumala ei tarvitse rukouksiamme, me sen sijaan tarvitsemme niitä ja siksi meidän pitää rukoilla."
Tämän teorian mukaan Jumala tekee mitä tahtoo, rukouksemme eivät siihen vaikuta. Mutta jos rukoilemme, alamme ymmärtää asiota syvemmin jne. Mutta miksi kuitenkaan rukoilla, jos se ei vaikuta siihen ollenkaan, että Jumala vastaisi meille ja kuulisi meitä?

Se on yhtä kuin kertoisin lääkärille oireeni ja oivaltaisin samalla itsekin, mikä minua vaivaa, mutta lääkäri vain toteaisi: kiva, kun kerroit, hei vaan!

3. Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Tämä on Raamatun ajatus rukouksesta. Jumala myös vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta sen, että me rukoilemme. Hän antaa meille siihen "eväät". Hän siis on a ja o myös sen suhteen, että rukoustyö tulee kauttamme tehdyksi.

Markus kertoi, että kuninkaalla oli aikoinaan, lieneekö vieläkin, paitsi palvelijoita, myös ystävä. Tämä "kuninkaan ystävä" oli virkanimike: ei mikä tahansa kaveri vaan ystävä.

Kuningas antoi käskyjä palvelijoille, mutta ystävälle hän kertoi suunnitelmiaan ja ystävällä oli lupa kommenoida niitä. Kuningas jopa muutti suunnitelmiaan, jos hyväksi näki, kun ystävä ehdotti sitä.

Raamatussa sanotaan, että Aabraham ja Mooses olivat Jumalan ystäviä. Näille Jumala kertoi, mitä aikoi. Nämä miehet anoivat ja pyysivät Jumalaa muuttamaan suunnitelmansa ja Jumala kuuli heitä! Voit lukea itse Raamatusta, näin tapahtui!

Meitäkin tämä asia koskettaa: Jeesus sanoi opetuslapsilleen, siis myös meille:
"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh 15:15

Jeesus antoi opetuslapsilleen luvan rukoilla Isää hänen nimessään ja lupasi kuulla meitä.

Erään hienon opetuksen sain, jota en ole ennemmin oivaltanut:
Joka perheessä on omat sisäiset juttunsa, kun perheväki tuntee toisensa. Perheenjäsenet eivät pyydä tai odota toisiltaan asioita, jotka eivät ole perheelle tyypillisiä. Mies ei odota vaimonsa teurastavan sikaa, jos tämä aina pyörtyy sian nähdessään (itse keksimäni esimerkki) tai vaimo ei odota miehensä parsivan sukkia, jos tämä ei ole innokas neulanheiluttaja.

Emme siis myöskään pyydä Jumalaltamme asioita, jotka tiedämme epätyypillisiksi tässä perheessä, johon kuulumme Jeesuksen kautta. Kun me rukoilemme Jeesuksen nimessä, Jeesus ikään kuin oikolukee rukouksemme. Hän korjaa virheet ja lähettää rukouksemme Isällemme oikeassa, luettavassa muodossa. Hyvin loogista minun mielestäni!

Nyt alkaa käsi väsyä, joten aika lopettaa. Kenties on syytä venytellä vielä vähän lisää, vaikka jo oioinkin koipiani uutisia katsoessani.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!