24.02.2013 - Voi meitä räksyttäviä akkaparkoja!

Aurinko nähty iltapäivällä. Outo ilmiö, mutta toivottu ja odotettu.

Hermoni olivat koetuksella uimahallireissulla päivällä. Selvisin ulkoisesti moitteettomasti, mutta Jumala, joka näkee sydämeen, näki taatusti, että sisimmässäni olin valmis pistelemään nokkaan yhtä eukkopahaa.

Aamu oli ollut ihana, mukava herätä rauhassa, lukea Raamattua ja tehdä aamutoimia hyvällä mielellä. Päätin käydä uimassa pitkästä aikaa, mahdollisesti myös vesijumpassa. Näin teinkin.

Uidessa kuntorataa mahtuu ohittamaan edellä räpistelevän, jos tämä ui reunassa. Edessäni veteli täti menemään melkein keskikohdalla kaistaa. Mietin, miten hänet ohittaisin, sillä kumma kyllä uin häntä nopeammin. Pohdin eri vaihtoehtoja ja päätin uida reunan puolelta, kun siellä oli tilaa. Ajattelin, että nainen kyllä vähän väistyy keskelle päin, kun näkee, että olen tulossa.

Tätipä ei tykännyt ohittelusta. Ohitin väärältä puolelta. Päkätystä. Jäkätystä.

Sanoin pari asiallista tärppiä hänelle sen sijaan, että olisin toiminut luontoni sanelemin tavoin. Jurppi kuitenkin aika lailla. Rukoilin sekä itseni että naisen puolesta, mutta jäi vähän tympeä olo. Ensi kerralla menen kaistalle, jossa ei näy tätejä, itseni lisäksi siis.

Pohdin, miksi asia ärsytti minua niin kovasti. Syy lienee siinä, että olin harkinnut ja miettinyt oikeaa tapaa uida naisen ohi. En tahallani ollut hänelle ilkeä millään muotoa, enkä ilkeä edes tahattomasti. Koin siis, että sain epäoikeudenmukaista kohtelua häneltä. Nainen olisi voinut vähän väistyä, sanoa oho, ei se mitään tai anteeksi, kun olin keskellä tietä, kuten hän oli.

Mukavaa oli kuitenkin se, että jaksoin uida kevyesti, vaikka uinkin vain pari sataa metriä. Syvänveden jumpassa olin, sekin meni suhteellisen hyvin. Muistin venytellä jälkeen päin, lihakseni eivät jumittuneet.

Illan kirkkoreissulla pidin pyhäkoulun kahdelle tyttöselle ja pienelle poikaselle, joka osallistui helistimen soittamisella mukaan ja harjoitteli kävelemistä. Lauloimme, rukoilimme ja mollamaija kertoi kaikenlaisia juttuja lapsille. Minulla oli soittimia lapsia varten ja kitara itselleni. Jeesus-kirjasta luimme monta tarinaa. Mukava kokemus.

Tuleva viikko on uutena edessä. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä Jumala on siihen varannut minua varten. Sitä samaa saat sinäkin odottaa, arvoisa lukijani!

Koska en pyhäkoulun takia voinut kuunnella saarnaa, kuuntelen sen nyt netistä. Seuraava virsi puhutteli minua ehtoollisella oltaessa kyyneliin asti, 318:

1.
Jeesus, sä ainoa
heikkojen auttaja,
anteeksiantaja uupumaton!
Pyhyys ja puhtaus,
rakkaus, virvoitus,
totuus ja armahdus sinussa on.

2.
Kun uuvun, haavoitun,
huomassas, Herra, sun,
suuren ja siunatun, levätä saan.
Toiset jos hylkäävät,
kasvosi lempeät
puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.

3.
Herrani, armahda,
ohjaa ja taivuta,
minne ja milloinka tahtosi vie.
Neuvoilla Henkesi
valaise mieleni.
Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie.

4.
Ainoa puhtaus,
syntisen uskallus,
tuskassa lohdutus: pyhyytesi.
Vaatteeksi anna se!
Ohjaa ja varjele
jokainen askele, Jeesukseni.

Ole Theodor Moe 1904. Suom. Aune Krohn 1928. Uud. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986.