Kategoriat: Ajankohtaista

Veljeni toi kukkapöydän äitini vintistä. Se oli lapsuuskodissani käytössä ja sopii nyt mainiosti minun tupaani.

Jälleen pimeä helmikuun päivä. Aurinko on kai lakossa.

Kukkaset eivät ole hääppösiä tuossa kukkapöydälläni. Lähes kaikki istuttamani muratit ovat kuolleet talven aikana. Pari surkimusta odottaa kai lopullista nujertumista lähiaikoina. Kiinanruusu sentään on virkeä ja toivon mukaan kukkii jossain vaiheessa. Pelakuukin kuoli. Leikkasin sen väärään aikaan, siitä se ei tykännyt.

Viime yönä posottelin reippaat yöunet edellisyön valvomisen jälkeen. Aamupäivän olin vielä vähän "epätajuissani" (tajuton olisi liian vahva sana!), mutta Arin luona käynnin jälkeen aloin piristyä.

Terhi ja Tatukin poikkesivat sairaalaan, kun kökötimme Arin kanssa palmun alla aulassa. Lue: jonkun ison lehtipuun/kukan alla. Minä keinuin ja kudoin. Ari voi hyvin.

Kuuntelimme Raamatun ja Vähäsarjan hartausjuttujen lisäksi Jää-nimistä kirjaa, joka on 15 tunnin mittainen, Finlandia-palkittu teos. Vinkin sain Rosinalta, joka kehui sitä.

"Jää" kertoo ahvenanmaalaisesta kylästä heti sotien jälkeen. Nuori pappi muuttaa vaimonsa ja pienen lapsensa kanssa asumaan kylään papiksi. Sen enempää emme vielä ehtineet kuunnella.

Sain mekkoni valmiiksi. Naiset osasivat neuvoa, mihin kohtaan vyö pitää laittaa minun tapauksessani. Arvelinkin heillä olevan silmää siihen asiaan.

Huomenna pidän pyhäkoulua Luther-säätiön messussa saarnan aikana. Lapset ovat pieniä, mutta enköhän minä jotain keksi. Kitaran ja soittimia ainakin otan mukaani. Maalarinteipistä teen nimilapun jokaiselle meille. On tärkeää osata lasten nimet. Näin tutustumme toisiimme. Enkä muistaisi nimiä pelkän kuulemisen perusteella.

Ehtoollinen, saarna ja sen selitys ovat minulle tärkeitä. Haluan kuulua kirkkoon, luterilainen oppi vastaa omaa näkemystäni. Sitä opetusta otan vastaan tuossa yhteisössä, josta muodostunee virallinen seurakunta ennen pitkää. Käyn myös muissa, pääasiassa luterilaisissa tilaisuuksissa. Saarnoja kuuntelen netistä.

Ilta-Sanomissa oli ollut viime vuonna eräs artikkeli, jonka luin Facebookista. Siinä kerrottiin 10 asiaa, jotka erottavat onnelliset ihmiset onnettomista. Listaan ne tässä vain otsikoittain:

1. Laaja sosiaalinen verkosto.
2. Omien arvojen mukainen elämä.
3. Kiitollisuus.
4. Optimismi.
5. Auttaminen.
6. Raha ei tarkoita kaikkea.
7. Terveet selviytymisstrategiat.
8. Terveydestä välittäminen.
9. Henkinen kasvu.
10.Elämällä on selkeä suunta.

Kuulun onnellisten joukkoon ja kiitollisuuteni vaan lisääntyy!

Tilaan silloin tällöin kuvalehtiä kotiini, joitakin numeroita. Lähinnä Kodin Kuvalehteä, Maalla- tai Mökki-lehteä. Kotiliesikin on hyvä. Avotakan tilasin hetkeksi, että sain lahjaksi terassikirjan. Halusin antaa sen nuoriparillemme, joka suunnittelee sellaisen rakentamista kotiinsa.

Kun tulin sairaalasta kotiin, laitoin sämpylätaikinan nousemaan. Minulla on pakasteessa hiivaa, jonka ostin alennusmyynnistä vuoden alussa, 12 senttiä/pala. Sieltä nappaan yhden sulamaan kylmään veteen ja kohta nousee savu leipuri Hiivan uunista!

Ohessa heittäydyin sohvalle lukemaan uusinta Kuvalehteä, joka tuli viikolla. Siellä on monta hyvää tarinaa, jopa kyyneliin asti lueskelin ihmisten elämästä.

Viittä ihmistä haastatellaan Anna Sillanpään jutussa. Nämä asuvat saattohoitokodissa viimeisiä aikojaan tai käyvät siellä päivätoiminnassa kotoa käsin. 65-vuotias rouva kertoo, mitä haluaisi tehdä toisin. Jaan sen teille ja itselleni hyväksi opiksi elämäämme varten:

"Jos voisin tehdä jotain toisin,
yrittäisin olla vähemmän kunnollinen.
Hemmottelisin itseäni enemmän.
Jättäisin osan harrastuksistani pois.
En säntäilisi,
olisin vaan kotona.
Nauttisin."
-L.R. Kodin Kuvalehti 5/2013.

Koti on turva- ja lepopaikka. Haluan omaksua jotain noista ajatuksista elämääni. Se oli surullista, ettei kenelläkään kertojista ollut henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Ainakaan se ei tullut millään lailla ilmi kenenkään kertomasta. Jeesus on kuitenkin tärkein asia, matkalippu Jumalan taivaaseen.

Viimeiset sämpylät uunista ulos. Siirryn sohvailemaan. Luen Raamattua, sitten Päätaloa ja Tuulan kirjaa.

Luther sanoo:
"Sinun kädessäsi on minun aikani,
koko elämäni,
kaikki päiväni,
tuntini ja silmänräpäykseni."

Siunausta sinulle, hyvä lukijani!

Lipasto on nyt sitten keittiön seinän takana. Neidonpeili siirtyi sen päälle. Kuvani ovat hämyisiä, ihan tarkoituksella.