25.02.2013 - Maanantai, mainio päivä!

Aurinkoista, keväistä. Jäätelejä tippuu katoilta!

Ystäväni Stella singahti luokseni aamukahville. Sen verran ilmoitti illalla, että nousin ja katoin pöydän aamupalaamme varten. Nautimme keskustelusta ja rukoilimme ja parantelimme omaa maailmaamme.

Stella lähti asioilleen, minä omilleni. Kiitän Jumalaa ammattilaisista, jotka kohtaavat toisen niin, että tämä tulee nähdyksi. Jumala on johdattanut minulle tällaisen armon. Sanon armon, koska liian paljon on ohi käveleviä, tehtäviinsä turtuneita ihmisiä. Siksi tuntuu armolta olla nokakkain sellaisen ihmisen kanssa, jonka tapasin tänään.

Monesti itsekin huomaan, että näen jonkin asian, mutta se ei mene tajuntaan asti, niin että se aiheuttaisi minussa toimintaa. Väsyneenä tai kiireisenä niin helposti käy.

Stellan kanssa vietimme aikaa iltapäivään asti, jolloin minä lähdin uimaan, hän takaisin kotipuoleensa.

Sää oli todella upea tänään, katoilta alkoivat lumet rytistä alas. Yksi paakku molahti aivan eteeni, pieni onneksi. Katolla oli jäinen lautta tulossa alas piakkoin. Toivon, ettei se osunut keneenkään! Koetin siirtää varoitusnarua lähemmäksi autotietä ja mainitsinkin asiasta jollekin.

Avannon ihanuuden olen jo moneen kertaan selvittänyt, mutta olenkohan kehunut kirjastoa riittävästi?

Sinne suuntasin avannolta. Luin parin viime päivän lehdet sekä uusimman Mökki-lehden. Löysin lukemani hengellisen kirjan vaihtopöydältä. Nyt minun pitäisi se löytää uudestaan. Se on hävinnyt, kuten tavarat tässä huushollissa tapaavat tehdä. Olisin katsonut kirjan nimen, mutta nyt en jaksa kiertää ympärä kotia nuuskien paikkoja. Yleensä jahtaan kännykkää, mutta se löytyy helpohkosti soittamalla kotipuhelimesta siihen.

Painelen nukkumaan, päivä on ollut siunattu ja ihana. Monia muitakin asioita on tapahtunut paitsi kirjoittaman, mutta lisää toisella kerralla. Ei makeaa mahan täydeltä, arvoisa lukijani :D

jk. "Suolainen" asia lopuksi: tv:ssä tullut MOT-ohjelma oli ollut säväyttävä tänä iltana. Kyseessä oli Pirkko Jalovaaran parantamistyö. En katsonut ohjelmaa, mutta sain muutaman huolestuneen puhelinsoiton, jossa ihmiset kyselivät, mitä mieltä minä olen P.J:n hengellisestä työstä.

Viimeisimmässä Kirjoituksessani käsitellään tämän ajan ilmiöitä: ihmisten johtamista väärään rauhaan oikean sijasta ja varoitetaan menemästä mukaan.

Jokainen sairas paranee mielellään ja siinä ahdistuksessa ottaa paranemisen mistä tahansa lähteestä. Minulla on asiasta riittävästi omakohtaisia kokemuksia. Monenlaisessa on juostu! Enää en halua muuta kuin elää lähellä Jeesusta ja luottaa häneen.

Onneni on olla Jumalaa lähellä,
minä panen turvani Herraan, Herraan,
kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Ps 73:28