28.08.2012 - Jeesus sanoi: Minä olen tie...

Kostea ilma koko päivän. Merivesi 17 astetta.

"Miljardi ihmistä
elää hökkeleissä
ilman vettä,
valoa
ja viemäreitä."
-Danilo Valla

Siinäpä ajattelemista meille suomalaisille. Olemme etuoikeutettuja, mutta tuskin sitä tajuamme.

Päivä on sujunut vauhdilla, monenlaista menoa onnistuin järjestämään, vaikka sainkin Elmiiran vieraakseni. Tapasimme pitsapaikassa, josta hiippailimme kotiini kahville. Sitten sohvailimme ja rukoilimme.

Aamulla olin käynyt jo uimassa ja ostamassa jälleen yhden kympin lipun kuluvalle syksylle. Siinä missä joku ostaa kympin arpoja eikä saa mitään, minä ostelen junalippuja ja toivon jaksavani istua junassa monen monta pilvistä lauantaipäivää. VR tarjoaa asiakkailleen edullisia matkoja, käypä tutustumassa!

Elmiira jäi lepäilemään sohvalleni sillä aikaa, kun minä kurvasin tapaamaan Reaa. Selostin konekiväärityyliin jotain elämästäni ja sovimme tapaavamme jatkossakin. Sain myös kotitehtäviä, joihin aion perehtyä jahka ennätän.

Kun palasin kotiin, olin muutaman tunnin lähes pois pelistä. Omien juttujen jauhaminen on perin uuvuttavaa puuhaa. Jatkoimme sohvailua, Elmiira oli juuri herännyt kauneusuniltaan. Kun hän lähti, otin puhelimet pois päältä, sillä en jaksanut olla yhteydessä kehenkään.

Illalla lähdin kävelylle, kävin kaupassa ja palasin pitemmän kautta kotiin. Aamullakin itse asiassa painelin lenkkarit jalassa happea haukkaamaan jo kahdeksalta. Siirryn vähitellen kävelykulttuuriin pyöräilyn sijasta; sitten viimeistään, kun alkavat liukkaat kelit.

Tänäänkin meinasin lentää nokalleni, kun kävelin portaita. Täytyy olla varovainen, ennen kuin totun silmälaseihini. Nämä ovat aika lailla vahvemmat kuin edelliset.

Pussukoita on syntynyt välipaloiksi päivien mittaan. Sain Elmiiralta kauniita karkkipapereita, ja jotain jo niistäkin kehittelin. Luulen, että kun karkkipaperit ovat tehneet terapiatyönsä, pussukan teko loppuu kuin seinään. Mutta toistaiseksi työ jatkuu ja saan siitä runsaasti iloa. En edes kehtaa kertoa, miten paljon pussukoita olen vääntänyt. Taitokin kehittyy koko ajan, joten sujuuhan se työ, kun vaan materiaalia riittää.

Luin jo Raamattua sekä aamulla että illalla. Nyt siirryn maalaisromantiikan pariin hetkeksi ennen nukkumaan menoa. Saako Paula-neiti pelastetuksi syrjäkylän kaupan, vai suljetaanko putiikki?

Jos lukeminen käy liian jännittäväksi, mitä ei varmasti tapahdu omien valitsemieni kirjojen kohdalla, voi tehdä, kuten eräs lukija: hän luki viimeiseltä sivulta lopputuloksen ja kertoi sitten päähenkilölle, ettei tämän tarvitse pelätä, hyvin käy lopulta!

Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!