27.08.2012 - Vuotemme virtana vierivät pois!

Sateista osan päivää.

Vauhtia on jälleen riittänyt tälle päivälle. Iltaan asti olen päässyt kuitenkin ja toivon nukkuvani makeasti kaikesta touhuamisesta väsyneenä.

Aamuvarhain tempaisin terveyskeskukseen hakemaan reseptiä. Ehtivät tyroksiinit jo loppua. Jututin viereistä tätiä ja tein ristikkoa, sillä jouduin odottelemaan varmaan huikeat kymmenen minuuttia. Sellaista aikaa ei toki voi joutilaana maleksia ellei ole työnvieroksuja.

Liityin perjantaina veturi.fi:n jäseneksi, sillä sitä kautta voi ostaa syksyksi edullisia junamatkoja. Pistäydyin siis asemalle apteekin aukioloa odotellessani. Kympillä voi jyskytellä junalla minne päin Suomea vaan, mutta vain lauantaisin joulukuun puoliväliin asti. Liput pitää tilata lokakuun alkuun mennessä, eikä niitä voi perua.

Lapsoseni saavat kivoja yllätyksiä, kun äiti/anoppi kilisyttää ovikelloa vapaapäivisin!

Apteekin jälkeen huomasin kotona, että myös toinen lääke on loppumassa. Uudestaan apteekkiin. Johdonmukaisuus ei ole päivän sana!

Hovikampaajani Kirschen ilmoitti, että hänelle tuli peruutusaika, joten rymistin sinne seuraavaksi. Mukavan hiustenpesun, leikkauksen ja föönauksen jälkeen huomasin viestin kännykässäni: silmälasini ovat valmiit.

Uudet lasit päässäni, silmät vähän kierossa, pompsahdin kirjastoon hakemaan maalaisromantiikkaa pursuavat kirjani, joita olin varannut. Meinasin kompastua portaissa. Naamakuvia otin itse kamerallani, ja niitä lukijani saavat tänään sivun täydeltä.

Kun olin vauhtiin päässyt, päätin, että voisin mennä Arin luo pitkästä aikaa. Ajatus mennä sairaalaan ei tuntunut ylivoimaiselta, joten soitin sinne ja olin Arin luona neljältä. Luonnollisesti kaamea vesisade alkoi, kun lähdin kotoa, mutta olin varustautunut vaarallista vettä vastaan sateenvarjoin ja sadevaattein.

Katselimme Arin kanssa aulassa ikkunasta, kun vettä ryöppysi taivaalta valtavalla voimalla. Sisällä oli hauska istua tässä nimenomaisessa tapauksessa. Aulan ikkunalaudat pursusivat kukkivia orkideoita ja posliinikukkakin kehtasi kukoistaa.

Se muistutti minua omasta neljästä posliinikukkasestani, joista yksikään ei viitsi kukkia, ainakaan vielä. Tosin yhdessä niistä on vasta kaksi lehteä, mutta ei sen luulisi olevan este. Kukkiihan Kaisankin posliinikukkanen vesilasissa. Mutta suon kukkailon Kaisalle vilpittömin sydämin, enkä oikeasti ole ollenkaan raivona viherkasveistani.

Ari voi tavanomaisesti. Kerroin viimeaikaiset kuulumiset hänelle ja rukoilimme. Kuuntelimme Raamattua, Ari ehkä nukkui vähäsen. Jätin hänet aulaan, ja hoitajat varmaan hoitivat hänet vuoteeseen kohta puoliin. Aulassa oli pari muutakin osaston potilasta.

Huomisella on omat vaivansa, tälle päivälle riittävät nämä puuhat. Virsi 408 olkoon päivän virsi, sillä se soi sydämessäni alkaessani kirjoittaa.
Herra olkoon sinun kanssasi, hyvä lukijani, myös tulevana yönä ja päivänä!

1.
Joutukaa, sielut, on aikamme kallis,
vuotemme virtana vierivät pois.
Jeesus ei syntisen sortua sallis,
kaikille armosta autuuden sois.
Oi valitkaa tie,
joka elämään vie!
Kohta jo päättynyt päivämme lie.

2.
Ei elon tiellä nyt nukkua auta,
vaarat ne vaanivat vaeltajaa.
Kunnian kruunua veltto ei voita,
turhaan ei aikaansa tuhlata saa.
Kun joutuvi yö,
on jo myöhäistä työ,
kiiruhda, kohta jo hetkesi lyö.

3.
Maailman rakkaus mielestä heitä,
riemuiten riennä jo kotia päin.
Herraasi kiitä, hän armahtaa meitä,
vieläkin ihmeitä hän tekee näin.
Tie turvallinen
maasta kiusausten
taivaaseen vie, kotiin kirkkauden.

4.
Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä
johtaen, nostaen, varoittaen.
Kiusaaja meidät kun tahtoisi niellä,
varjele viekkailta aikeilta sen.
Näin armosi suo,
hyvä turvasi tuo,
vie meidät autuuteen Jumalan luo.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Simo Korpela 1903. Virsikirjaan 1938.