05.08.2012 - Teidän rukoustenne johdosta...

Kesäinen, vähän hiostava sää. Poutapilviä. Uimavesi kuin maitokeittoa! Otsikko Danilon kirjasta tänään. Filemon 22.

Danilo Valla kirjoittaa päivän tekstissään suloisen tarinan, jonka voimme jokainen omistaa eläessämme uskovina tässä maailmassa:

"Kotiinpaluu"

"Vuosikausia Kiinassa ollut lähetystyöntekijä sekä kuuluisa laulaja, joka oli ollut siellä kahden viikon kiertueella, palasivat yhdysvaltoihin samalla laivalla.

"Saapuessaan New Yorkiin lähetystyöntekijä näki suuren joukon faneja, jotka olivat tulleet vastaanottamaan laulajaa.

"`Herra, en ymmärrä`, ajatteli lähetti. `Annoin 42 vuotta elämästäni Kiinalle, ja tuo toinen on ollut siellä vain kaksi viikkoa. Nyt tuhannet ihmiset toivottavat hänet tervetulleeksi kotiin, mutta minua varten ei ole ketään.`

"Jumala vastasi hänelle:
`Mutta rakas lapsi, sinä et ole vielä saapunut kotiin!`"

Mikä ihastuttava näköala! Meitä ollaan vastassa, kun kerran saavumme kotiin taivaaseen! Edesmenneet rakkaamme ovat meitä vastassa, ja Jeesus itse. Halleluja! Kunhan pysymme uskossa loppuun asti, emmekä lähde pois Hänen luotaan. Hän ei meistä luovu, mutta ei Hän väkisin vie meitä taivaaseen, jos itse emme tahdo.

Luen Eila Kurkelan kirjaa "Sinun kanssasi". Hän kertoo, että autiomaahan meneviä teroitetaan ennen kaikkea, että autoa ei saa jättää, jos tulee haaveri. On pysyttävä autossa tai auton luona. Harhailevaa ihmistä on vaikea löytää erämaassa, ja hän tuhoutuu helposti, auto on helpompi paikantaa.

Tämä on oiva vertaus Jeesuksessa pysymisestä: kun me pysymme Hänessä, olemme turvassa. Meidät löydetään, emme joudu hukkaan.

Nukuin pitkän yön, mutta siitä huolimatta tarvitsin pitkät päiväunet ennen kuin menin Arin luo kolmeksi. Olimme ulkona, Ari voi hyvin ja olen siitä Jumalalle kiitollinen. Juttelimme, Ari nukkui, minä luin lehteä ja rukoilimme. Nostin Arin jalat ylös, että veri kiertää paremmin jalkaterässä. Kuuntelulaitteen unohdin ottaa mukaamme, mutta Arin mielestä sitä ei tarvittukaan, joten en palannut hakemaan.

Vein Arin sisälle, hoitajat tulivat laittamaan hänet vuoteeseen. Ari jäi kuuntelemaan Lasten suusta -kirjaa kuuntelulaitteesta. Viikon päästä tapaamme jälleen hänen kanssaan, jos Herra suo.

Oloni keventyi, kun sairaalassa käynti oli takana. Kävin kotona, hain uimapuvun ja lähdin uimaan. Olin parikymmentä minuuttia vedessä, uin ja voimistelin. Vesi oli oikein lämmintä ja ihanaa, eikä laineita ollut liikaa. Kiitin Jumalaa, mieleni oli hyvä ja aamupäivänen väsymys pois pyyhkäisty.

Sittenkin olen vähän toisen asialla oloni kanssa. Onneksi pääsen ensi viikolla lääkärille, toivon saavani valaisua asiaan ja reseptien tarkistusta.

Herran hyvässä hoidossa jatkan, hänen uskollisuutensa kestää loppuun asti! Sinunkin kohdallasi, arvoisa lukijani!

"Vaikka me olemme uskottomat, pysyy hän uskollisena, sillä itseään ei hän saata kieltää."