04.08.2012 - Jeesus sä ainoa, anteeksiantaja!

Satoi koko päivän, pieniä taukoja lukuunottamatta. Ukkonen jyrähteli päivällä.

Matti Mäkelä kirjoittaa ET-lehden kolumnissa 12/2012 siteeraten Ben Furmanin radiopuhetta:

"Tärkeintä olisi opettaa lapsille "kusipäisyyden" sietämäistä.
Maailma on sitä täynnä, ja yliviritetty oikeudentunto johtaa vain siihen,
että itsestä tulee vetäytyjä."

En ole saanut kasvatusta, joka auttaisi sietämään kusipäisyyttä, Furmanin sanoin.
Olen imenyt äidinmaidossa ja sen jälkeen päähäni on taottu seuraavia vanhan ajan arvoja:

-rehellisyys
-luotettavuus
-vastuullisuus
-uskollisuus
-tunnollisuus

Tämän ajan arvoja sen sijaan ovat:

-vastuun kaihtaminen
-vähällä pääseminen
-oman edun tavoittelu
-hyvä veli -systeemi
-heikkojen hylkääminen
-yleinen välinpitämättömyys

En voi kuitenkaan omaksua jälkimmäisiä arvoja, vaikka siten pääsisi helpommalla, ainakin jos oikeudentunto antaisi myöten. Minulla ei anna. Heikompia on puolustettava, avuttomia on autettava.

Lähimmäinen Jeesuksen vertauksessa oli se, joka auttoi haavoittunutta muukalaista. Siinä on meille esikuva.

Lopuksi otsikon virsi, 318:

1.
Jeesus, sä ainoa
heikkojen auttaja,
anteeksiantaja uupumaton!
Pyhyys ja puhtaus,
rakkaus, virvoitus,
totuus ja armahdus sinussa on.

2.
Kun uuvun, haavoitun,
huomassas, Herra, sun,
suuren ja siunatun, levätä saan.
Toiset jos hylkäävät,
kasvosi lempeät
puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.

3.
Herrani, armahda,
ohjaa ja taivuta,
minne ja milloinka tahtosi vie.
Neuvoilla Henkesi
valaise mieleni.
Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie.

4.
Ainoa puhtaus,
syntisen uskallus,
tuskassa lohdutus: pyhyytesi.
Vaatteeksi anna se!
Ohjaa ja varjele
jokainen askele, Jeesukseni.

Ole Theodor Moe 1904. Suom. Aune Krohn 1928. Uud. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986.

Siunattua pyhänaikaa, arvoisa lukijani!