03.08.2012 - Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme!

Sadepäivä, mutta ehdin käydä uimassa ennen sadetta. Otsikko Danilon kirjan päivän tekstistä, Kol 4:3

Tulin ottaneeksi tatuointeja, aivan aikomattani, sen voin vakuuttaa käsi sydämellä!

Istuskelin eilen kiiltäpintaisen mainoslehtisen päällä uimasta tultuani. Hörpin vettä pullostani ja nautin olostani. Kun nousin, tunsin, etten noussut yksin. Lehti seurasi kuin hai laivaa.

Paperi oli takertunut takalistooni kuin täi tervaan. Ei millään irti. Pukuhuoneeseen tulija totesi, että paras, kun kotona menet suihkuun, ei se muuten irtoa.

Ihmiset ottanevat tatuointeja varmaan myös peräkamariosastolle, mutta itse en ottaisi vapaaehtoisesti sinne, enkä liioin minnekään muuallekaan. Mistä sen tietää, mitä tulee mainostaneeksi, vaikka vain "pikkulan" yksinäisyydessä!

Oppia ikä kaikki, toivon niin.

Tähän asti sentään olen pyyhkinyt vain naamani mustaksi sanomalehteen, mutta nyt on sitten testattu lehti muutoinkin. Oma pyyhe ja istuma-alusta on otettava jatkossa aina mukaan. Ja otankin, ellei unhotus valtaa mieltä!

Danilo Valla kirjoittaa vuosikirjassaan seuraavaa tänään:

"MIELENKIINTOISTA"

"Roomalaiset numerot D,C,X,V ja I (-M eli tuhat on myöhemmältä ajalta) ovat yhteenlaskettuna luku 666.
Sana "roomalaiset" hepreaksi on lukuarvoltaan 666.
Sana "traditio" kreikaksi on lukuarvoltaan 666.
"Johannes Paavali II" hepreaksi on lukuarvoltaan 666."

-Kirja vuodelle 2012, Danilo Valla.

Danilon raamatunkohta tälle päivälle:
"Mielessään vakaalle
sinä talletat varman rauhan,
sillä hän panee turvansa sinuun." -Jes 26:3

Jaksan kohtalaisen hyvin tätä nykyä, kun teen sen mukaan ja vain sitä, mikä tuntuu itsestäni hyvältä. Olen itsekseni paljon, oman Kyyhkytupani rauhassa. Laittelen ruokaa, ompelen välillä, makaan paljon sohvalla, luen. Joskus imuroin, kun huvittaa ja tuntuu siltä. Pyöräilen kirjastoon uimareissullani ja luen päivän lehden. Vilkuilen kirjoja, ja usein jotain tarttuu mukaan.

Aioin mennä käymään Nivalassa näinä päivinä, mutta en uskaltanut edes sanoa äidilleni, että voisin ehkä tulla. Se olisi aiheuttanut minulle lisävalvomista, kun olisi pitänyt suunnitella menemistä. Ja kun tiesin, että äiti odottaa, paine lähtemiseen olisi kasvanut.

Huomasin sitten, etten jaksakaan lähteä, siispä en lähtenyt. En jaksa kohdata lukuisia ihmisiä, kuunnella ihmisten asioita. Tietyn määrän jaksan, mutta aika äkkiä mittani täyttyy. Mittani vetää nykyään minimaalisesti.

Soitin päivällä sairaalaan ja lähetin Arille rakkaita terveisiä. Oli ikävä häntä, itketti. Myöhemmin iltapäivällä Arin sisko laittoi viestin, että hän on miehensä kanssa Arin luona, joten saatoin soittaa ja puhua Arin kanssa. Kuulin, että hän voi hyvin, hengityksestä ja äännähdyksistä. Ja Heli kertoi, mitä Ari nyökytteli.

Tulin hyvälle ja kiitolliselle mielelle.
Kiitos Jumala Arista, kiitos tästäkin kärsivällisyyden koulusta, vaikka en tiedä tarkkaan, mitä suunnittelet, Jumala. Riittää, että sinä tiedät!
Tapahtukoon sinun tahtosi. Vaikuta minussa tahtomista ja tekemistä, niin että kuljen silmät ja korvat avoinna toimittamaan sinun tahtoasi enkä omaani. Aamen.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!