30.07.2012 - Herra on minun kallioni!

Sadekuuroja, painostava sää. Kesäistä, lämmintä.

Molemmat koneeni temppuilivat, mutta nyt sain kummankin tottelemaan.

Vauhdikas päivä. Menin Arin luo jo aamupäivällä, lähdimme ulos. Ari voi hyvin tilanteeseen nähden. Vasen jalkaterä tarvitsee rukousta, mutta iloinen mies siellä minua odotti jo aulassa valmiina, kun menin.

Otin tukanleikkurin mukaan, leikkasin Arin tukan ulkona. Koneesta loppui virta, mutta sammutin sen joka välissä, ja se toimi sen verran, että sain suurin piirtein homman hoidetuksi. Tällaisella helteellä pitkästä tukasta on pelkkää haittaa, ainakin sairaalassa.

Sää oli oikein painostava, mutta lammen rannalla tuuli aavistuksen verran, niin ettemme aivan läkähtyneet. Kuuntelimme Raamattua, kerroin kuulumisia. Hain kahvia ja pitsaa kuppilasta.

Ari halusi jäädä vielä tuoliin, kun lähdin. Sade uhkasi, ja harmitti, sillä olin menossa iltapäiväkahville pojan anoppilaan. Ehdin kuitenkin ennen sadetta, kun ajoin kurvit suoraksi. Sen arvaa, että ajoin.

Otin ihania pihakuvia, josta tämän päivän otokseni ovat. Nautimme puutarhamajassa kahvit jäätelön kera. Unohdin ottaa majasta kuvia, vaikka aioin. Se oli hyvin viehättävä paikka.

Paluumatkalla jututin erästä tuttua samalla, kun pinosin pyöräni perään risukuormaa. Tai paremminkin muutamia karahkoja kukkapenkkiäni varten. Krassit tarvitsevat ojennusta, niitä varten tarvitsin tukipuita.

Kotiin päästyäni vein pyykit kuivuriin, sillä ne olivat kastuneet moneen kertaan. Ystäväni Olgariina tuli kylään luokseni. Hän palautti lainaamansa termospullot ja toi minulle vetoketjuja, mikä oli mieluinen tuliainen.

Jaoimme asioita kesämme tapahtumista ja nautimme pari kupposta kahvia uusista kupeistani, jotka pelastin itselleni Amekin kellarista. Lopulta meidän tuli nälkä!

Käveleskelimme kaupungille, menimme pitsalle. Puhetta meillä riitti, ja kokonaiset pitsat hävisivät mahaamme vastoin oletuksiamme. Mehän syömme kuin linnut yleensä, se on selvä.

Pitseriasta poistuimme pitkän kierroksen kautta. Napa vain paukkui ja liki ettei nappi lentänyt mäkeen, sillä vaikka pitsa oli hyvää, sitä oli RUNSAASTI!

Pari kiloa on palautunut elopainooni kesän aikana, minkä murheella totean. Tottahan tiedän, mistä ne ovat tulleet. Makkarasta ja jäätelöstä sekä yleisestä ylensyönnistä. Mutta toivon, että järjestys palautuu syömiskulttuuriin vähitellen. Huokaus.

Lokki on jättänyt terveisensä ikkunaani, joten huomenna on kai pikapestävä ikkunat. Ja yritän saada raamatunkannet tehdyksi; Kaisa kaipaili sellaisia, ja innolla koetan saada sellaiset tehdyksi. Perästä kuuluu ja näkyy.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani! Röyh :(