Kategoriat: Ajankohtaista

Tupaseni tämän hetkinen kalustusjärjestys.

Virkistävä tuuli, painostava sää. Uimavesi meressä 20.8 astetta. Tuntui lämpimältä. Otsikko Ef 6-luvusta, Danilon vuosikirjasta tänään.

Eilinen ulkona vietetty päivä takasi kunnon yöunet. Kymmeneltä simahdin kuin vauva yöunilleni. Olisin kai nukkunut aamuun asti ellei ukonilma olisi herättänyt.

Varttia vaille neljä yöllä alkoi salamoida ja paukkua, oli noustava sulkemaan ikkunat. Vettä satoi rankasti. Mieleen tuli jopa, että jos salama iskee taloon, ehdinkö siepata mitään mukaani, jos onnistun poistumaan talosta. Ei taitaisi ehtiä tehdä mitään, jos sellainen tilanne tulisi.

Rukoilin Jumalalta varjelusta ihmisille ja rakennuksille. Olihan se salama iskenyt lähipitäjässä sytyttäen vanhan talon. Parikymmentä hälytystä oli aamuyön aikana tullut palokunnalle.

Ukkosrintama väistyi, mutta palasi uudelleen. Aamulla oli kuitenkin aurinko nousemassa ja päivä jälleen helteinen ja hiostava, kun heräsin.

Nukuin puoli kymmeneen, mikä on ennätys pitkään aikaan. En ehtinyt kirkkoon, mutta kuuntelin Eero Junkkaalan saarnan Seinäjoelta, Kansanlähetyksen telttapäiviltä, vai mikä tapahtuma siellä olikaan.

Saarnan aihe oli kalliolle rakennettu talo tai ylipäänsä vuorisaarna, joka löytyy Matteuksen evankeliumin viidennestä luvusta lähtien pari lukua eteenpäin.

Vuorisaarnaa moni pitää mielellään elämänohjeenaan. Moni kai kuvittelee noudattavansakin sitä. Jos ei kokonaan niin mahdollisimman hyvin kuitenkin, ja sen pitäisi Jumalallekin riittää. Mutta riittääkö se?

Junkkaala toi esiin muutamia tiukkoja jakeita, joiden pitäisi pistää meidät ajattelemaan:

"Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Mt 5:20 ja

"Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." jae 48.

Jumala vaatii siis täydellisyyttä! Mutta pyrkiessämme toteuttamaan vuorisaarnan neuvoja ja ohjeita, meidän on todettava, ettemme pysty siihen! Kuitenkin ne on tarkoitettu elämänohjeiksi ja noudatettavaksi. Jos jokainen noudattaisi niitä, elämä olisi ihmisen ja yhteiskunnan osalta hyvää elämää, sanoi Junkkaala.

Kun siis kohtaamme kyvyttömyytemme täyttää Jumalan lain, meidän tulisi nöyrtyä Jumalan edessä, sillä on yksi, joka täytti lain. Hän on Jeesus Kristus. Hänen ansionsa riittää meille, kun uskomme Häneen.

Mikä on se kallio, jolla Jeesus käski rakentaa? Junkkaala sanoi laskeneensa, että Psalmeissa puhutaan kalliosta 23 kertaa. Jokainen kohdista vahvistaa sitä, että Jumala on tuo kallio:

"Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni,
sinulta saan avun ja suojan." Psalmin 18 eräästä jakeesta osa.

Nöyrtyminen on rankka laji. Meiltä vaatii paljon, että tunnustamme Jumalan edessä, ettemme pysty toteuttamaan hänen vaatimuksiaan. Joka luulee pystyvänsä, lukekoon Katekismuksesta kymmenen käskyn selitykset, niin johan totuus alkaa valjeta, valotti Junkkaala.

Saarna oli siis erinomaisen hyvä.

Hyvä oli myös Luther-säätiön messun saarna, jonka piti Wille Huuskonen, joka toimii Seinäjoelta käsin Markus Pöyryn sijaisena tämän loman aikana. Nuori mies hän, kuten Markuskin, mutta Sanan selitys oli hallussa.

Huuskonen toi esiin samasta tekstistä muun muassa sen, että kalliolle rakennettu kestää myrskyssä, mutta sittenkin meidän tehtävämme on pitää huolta rakennuksen kunnosta. Sitä sanotaan kilvoitteluksi.

Jokainen rakennus vaatii korjausta ja huoltoa aika ajoin, ilman sitä se homehtuu, katto alkaa vuotaa tai muuta katastrofia voi tapahtua. Rakennuksen omistajan on oltava valppaana rakennuksensa suhteen.

Kahvitilaisuudessa pöydässäni Upe kertoi, että heidän navettansa on alkanut hajota. Se on vanha kivinavetta, mutta nyt se on ollut kylmillään pitkän aikaa. Eläimet aikoinaan pitivät navetan lämpimänä ja se pysyi hyvin koossa. Kun se on kylmillään, se alkaa levitä joka suuntaan.

Seurakunta on rakennus, joka muodostuu elävistä kivistä. Ne muodostavat yhtenäisen rakennuksen ja sen lämpö kannattelee kiviä pysymään yhdessä. Kun lämpö loppuu, kivet kylmenevät ja rakennus sortuu.

Mikä on tuo lämpö, joka saa seurakunnan pysymään koossa? Se on Pyhä Henki, joka asuu uskovien sydämessä ja Sanan ja sakramenttien kautta Jumala hoitaa ja ruokkii lapsiaan yhteydessään.

Kiitos Jumalalle seurakunnasta, jonka Hän on ostanut omalla verellään maailmasta. Saamme kuulua maailman laajaan Jumalan lasten yhteyteen ja odottaa Jeesuksen paluuta, joka lähestyy päivä päivältä.

Meidän ei tarvitse pelätä, vaikka aika käy yhä pimeämmäksi ja raskaammaksi. Jumala on luvannut, ettei hän hylkää lapsiaan, jotka loistavat kuin tähdet maailmassa. Kyse ei ole kristittyjen omasta valosta, vaan Kristuksen valosta hänen omissaan.

Jeesuksen tähden saamme tänäänkin uskoa kaikki syntimme anteeksi annetuiksi iloon, rauhaan ja vapauteen asti. Uskotko sinä sen, arvoisa lukijani? Jos uskot, ota vain vastaan. Kaikki on jo valmista.

Kukat tallin seinän vierellä ovat reheviä. Kellertävä ruusu on äitienpäiväruusuni.