03.06.2012 - Suunsa ja kielensä varova säästää sielunsa ahdistuksilta!

Heräsin auringon valoon eilisen sadepäivän jälkeen. Otsikko Vallan Kirjasta, eilisen teksti, Snl 21:23

Ahneen lopun me tiedämme. Sellainen oli minulla lauantaipäivän loppu. Söin liikaa savulohta ja kotiin palattuani voin pahoin monta tuntia.

Eilisaamuna minulle tuli hoppu, kun ryhdyin tutkimaan, onko minulla "mitään päälle pantavaa", kun lähden vävypojan siskon lakkijuhliin ja vähän auttelemaan samalla. Ei ollut muuta kunnollista kuin upouusi pitsipuseroni.

Pusero tarvitsi housut, joiden lahkeet totesin liian lyhyiksi korkokengille. Sekä housut että kengäthän ovat tietysti kirpparilta: kengät kotimaista nahkaa, huippulaatua - maksoivat muutaman euron vuosi, pari sitten. Jumalan lahjaa minulle!

Aloin virkata jatkoa lahkeeseen, mutta siitä tulikin panta päähäni! Ei haitannut, sillä työn edetessä tiesin, millaiset jatkot lahkeisiin on tehtävä. Kuvan kukkasen olen virkannut jo aiemmin, kun harjoittelin erilaisten kukkasten tekemistä. Kukan keskelle ompelin kolmoislyyrani kiinni, ettei se putoa, kuten edelliseni putosi. Irrotin lyyran juhlista tultuani.

Vävy haki minut juhliin, olin viitisen tuntia. Koko illan satoi, mutta eipä se sisällä haitannut. Erityisesti iloitsin vävyni vanhan papan tapaamisesta. Meillä on syvä kohtalonyhteys hänen kanssaan, ja olin onnellinen, kun sain halata häntä, toivottaa Jumalan siunausta ja kertoa toivoneeni hänen tapaamistaan. Kohtamisemme edellisen kerran vajaa neljä vuotta sitten Terhin ja Tatun häissä, enkä tiedä, tapaammeko enää tässä ajassa.

Juhlat olivat mukavat, oli hauskoja kohtaamisia tuttavien kanssa. Koska olin keittiöhommissa, päätin popsia tyhjentyneen kalavadin loput suihini. Kalaa riitti ja riitti. En älynnyt, ettei minun ole pakko syödä kaikkea.

Paha olo tuli vasta myöhemmin. Asiaa ei auttanut se, että olin napsinut illan mittaan muun ruuan lisäksi lähinnä täytekakkua muutamaan otteeseen. Voi minua.

Kotona maistui kivennäisvesi, joka on aina mahalle sopivaa. Olin hankkinut sitä Lidtlistä, sillä siellä se on edullisinta.

Tein kauppojakin kotiin tultuani. Netissä toripalstalla tarjoamani kahvikupit saivat ostajan. Olin hankkinut valkoisia juhlakuppeja ja asetteja kodin juhliin joitakin vuosia sitten, mutta en tarvinnut niitä enää. Mitään isoja juhlia ei ole enää tulossa, kun lapset eivät asu kotona.

Näytin varmaan huuhkajalta, kun ostajapariskunta haki kupit saman tien soitettuaan ensin. Minulla oli leppoinen kotiasu päälläni. Olen iloinen, kun saan tilaa kaappeihini.

Danilo Valla kirjoittaa Kirjassaan:
"MIKSI ENSIN VALO?"

"Miksi Jumala loi ensin valon
ja vasta sen jälkeen auringon?
Einsteinin ansiosta
olemme viime vuosisadasta lähtien voineet ymmärtää sen.

"Einstein osoitti,
että valon nopeus on ainoa
muuttumaton asia universumissa,
ja että kaikki olemassaoleva
perustuu valoon.
Myöskään aurinkoa ei voisi olla,
jollei ensin olisi ollut valoa.

"`Elämää voi olla vain,
jos valo pitää sitä yllä.
Valon ominaisuus vaikuttaa KAIKESSA.
Koska ihmiset kaikkina aikoina
eivät olisi ymmärtäneet fysikaalisia teorioita,
Raamattu kertoo yksinkertaisesti
luomistyön alkaneen valosta.`"
- D. Ravalico: "Luomiskertomus ei ole satu"

Innostuin viime yönä lukemaan kirjaston vaihtopöydältä nappaamaani kirjaa, "Kumlingen pappilassa" joka on painettu 1944. Tarina kertoo 1750-luvulta lähtien Ingrid Qvarnströmin esivanhemman tarinan Ahvenanmaalta.

"Tahdon tehdä hyvin onnelliseksi rakastamani ihmisen", sanoo eräs neito kirjassa. Ehkä omakin mottoni voisi olla tuo. Tahdon olla iloksi Arille. Hän on tärkein ihmiseni ja minä olen hänen rinnallaan, koska me "katotaan tää juttu loppuun asti", kuten Ari sanoi aikoinaan.

Olipa hyvä, että kävin heti herätessäni seitsemältä uimassa. Nyt alkoi jälleen sataa melkein kaatamalla. Vietän päivää lepäillen ja lukien. Kuuntelen jumalanpalveluksen radiosta ja menen neljältä Arin luo. Ajamme invataksilla Luther-säätiön messuun viideksi, jos Herra suo.

Virsi 535 nousi mieleeni, ja se olkoon sinullekin rukoukseksi, arvoisa lukijani.

1.
Taas alkaa kiitoksella
nyt tahdon päiväni,
veisuulla iloisella
käyn, Herra, eteesi.
Rukoilen sinua,
ah, siunaa minua,
synneistä minut päästä,
tuskista kirvoita.

2.
Tahdothan, Herra, kuulla,
kun pyydän armoa,
en voimalla voi muulla
sinua palvella.
Taas suojaa kotini
ja esivaltani.
Haltuusi luottavasti
myös annan itseni.

3.
Nimesi suuren tähden
armosi löytää suo.
Taas avukseni lähde,
sauvaksi sana tuo.
Varjele henkeni,
ruumiini, sieluni,
hallitse ajatukset,
hillitse kieleni.

4.
Töilleni, toimilleni
siunaus lahjoita.
Puhdista sydämeni,
mieleni uudista.
Niin lähtemiseni
kuin tulemiseni,
oi armon Herra, siunaa,
johdata tielläsi.

5.
Minua suojaa, päästä
kiusaajan pauloista,
kärsimyksistä säästä
ja äkkisurmasta.
Tieni ja matkani,
myös eronhetkeni
turvallisesti annan
käsiisi, Isäni.

Ruotsalainen n. 1610, mahd. saksal. esikuvan mukaan. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. 1886, Niilo Rauhala 1984.