21.04.2012 - Ole vain rohkea ja ole luja!

Vesisadetta ja lumilössöä joka paikassa. Hain saappaat varastosta, etten uppoa lössöön. Otsikko Joos 1. luvusta.

Kotimatkalla Nivalasta Vaasaan sattui muuan hauska tapaus. Pysähdyin Kokkolassa huoltoasemalle ja vein pulloja palautukseen. Käännyin ja suuntasin välittömästi ovesta sisälle kaupan eteiseen palautuslappu kourassani. Mutta tein perustavaa laatua olevan virhearvioinnin.

Törmäsin suoraan lasiseinään niin että tömähti! Kävi niin kipeää polveen ja joka paikkaan, että meinasin kuolla nauruun. Nauru ei aiheutunut ilosta, vaan siitä, että homma oli niin älytön omissakin silmissäni. Vieläkin naurattaa, kun ajattelen sitä.

Menin vessaan nuolemaan haavojani, enkä viitsinytkään enää nauraa. Jos joku näki tapauksen, niin toivottavasti sai makeat naurut. Oli se sen väärtti.

Terhi ja Tatu ampaisivat aamulla asioilleen. Minä jutustelin naapurin kanssa pyykkituvassa ja pesin pyykkiä. Ompelin pussukoita ja luin Raamattua. Soitin sairaalaan ja nautin kotona olostani.

Iltapäivällä lähdin Arin luo. Menin autolla, kun sää ei innostanut edes pyöräilemään saati kävelemään. Sukelluspuku olisi ollut sopivin asu tänään, vaikka sellainen yllä tuskin pystyisi kävelemään.

Ari voi tänään paremmin kuin eilen. Jalkaterä ei ollut niin turvoksissa, eikä hänellä ollut kuumetta edelleenkään. Lähdimme alakertaan ja viivyimme reissulla yli kaksi tuntia. Tippatelinettä roikotin mukana, koska oli Arin ruoka-aika.

Eräs kollega, joka asuu Helsingissä nykyään, tuli juttelemaan pitkäksi aikaa. Hän oli vanhempaansa tervehtimässä. Tapasin muitakin tuttavia. Alakerrassa on enemmän ilmaa kuin Arin osaston aulassa ja muutenkin avarampaa.

Olin sangen tyytyväinen olooni Arin seurassa. Tein käsitöitä ja join Airamista kahvia. Ari nukkui, mitä nyt yski välillä.

Eräs pikkupoika kysyi äidiltään, kun katseli Aria ja minua, kun tein käsityötäni: "Mitä tuo lääkäritäti ompelee?"

Aamulla rohkaistuin lukiessani Raamattua. Joosuan kirjan alku on hyvin innostavaa. Herra sanoo monta kertaa Joosualle: "Ole luja ja ole rohkea." Omistan aina nuo sanat itselleni.

Jumala sanoo myös: "Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle. Silloin menestyt kaikessa mihin ryhdyt."

Jeesus täytti lain. Hänessä pysymällä menestymme, kuten Jumala lupaa.

Menestys ei kuitenkaan ole pelkkää myötämaata. Se voi olla myös vaikeuksia, ahdinkoa ja sairautta. Jos vastoinkäymisemme tulevat Herralta, nekin ovat meille menestystä. Eiväthän ne siltä tunnu, mutta sitä ne ovat.

Arin tämän hetkinen tilanne on menestystä Jumalan silmissä. Tällaisen aavistuksen sain tänä aamuna. Herra Jeesus itse on salatulla tavalla sairasvuoteen äärellä, jossa Ari, tai joku muu, makaa täysin kykenemättömänä puolustamaan itseään, tekemään mitään itsensä eteen.

Joosuan edessä seisoi mies paljastettu miekka kädessään. Joosua kysyä tältä:
"Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?"

Mies vastasi:
"En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne."

Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi:
"Herrani, mitä tahdot minun tekevän?"

Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle:
"Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä."

Ja Joosua teki niin." -Joos 5:13-

Rukoukseni:
Herra, kiitos että saan Jeesuksen nimessä seisoa sinun pyhien kasvojesi edessä. Itsessäni en ole siihen arvollinen, mutta Jeesuksen tähden minä ylistän sinua, taivaan ja maan Herra. Sinä olet läsnä siellä yksikin pieni ihminen huokaa sinun puoleesi.
Tässä olen: kuulen minua. Kuule myös jokaista lukijaani, joka tarvitsee sinun apuasi. Jeesuksen nimessä. Aamen.