Kategoriat: Ajankohtaista

Runnilla virtaava joki, jonka nimeä en vieläkään muista/tiedä

Pilvistä Runnilta Kokkolaan asti; sitten vesi- ja lopulta lumisadetta Vaasassa

Tervehdys lumisesta Vaasasta jälleen omasta Kyyhkytuvastani!

Olipa antoisa loma: viisi päivää äidin kanssa matkoilla. Emme yhtään riidelleet, vaan yhteiselomme sujui rattoisasti. Nautimme talon tarjoamasta ohjelmasta sekä omaishoitajien yhteisistä tilanteista.

Se tuli selväksi, että omaishoitajat ovat ikääntyneitä ja itsekin sangen kovia kärsinyttä väkeä, mikäli paikalla ollut porukka oli minkäänlainen otos kyseisistä ihmisistä. Ilman äitiäni oloni siellä olisi ollut liian rankkaa, mutta tässä tapauksessa kaikki meni mitä parhain päin.

Kävimme paluumatkalla isäni haudalla. Hautakivi oli viety veistämölle: isän nimi kaiverretaan kiveen hänen vanhempiensa ja veljensä nimen rinnalle. Narsissit kukkivat, havuilla peitetty kumpu kertoi muutaman viikon takaisista hautajaisista.

Lähdin äidin luota ajamaan kotiin Vaasaan. Menin suoraa päätä sairaalaan. Ari ei voinut oikein hyvin, mutta ilahtui kovasti nähdessään minut. Hän aloitti kovan yskimisen, vai liekö yskinyt jo aiemminkin. Pesin hänen hampaansa ja puhdistin suun.

Arin toinen jalkaterä oli turvoksissa ja kuumotti. Pyysin hoitajan kanssani tutkimaan tilannetta. Hän sanoi, että otetaan viikonlopun jälkeen yhteyttä lääkäriin ja seurataan nyt tilannetta. Nostimme jalan koholle ja hoitaja lupasi laittaa kylmäkäärettä jalkaan.

Arilla ei ollut kuumetta, vaikka hän vaikutti kuumeiselta.

Oli vaikea päästä jälleen kotiutumaan matkan jälkeen. Purin tavarat, kävin varaamassa saunan. Keitin kahvit, soitin puheluja. Järjestin matkan varrella saamiani karkkipapereita kirjojen väliin oikenemaan. Se on terapeuttista ja mukavaa puuhaa.

Terhi ja Tatu tulivat parin tunnin kuluttua kotiin tulostani meille. Se tuntui ihanalle, sillä olin alakuloinen.

Soitin vielä ennen vuoron vaihtumista illalla osastolle, nuoripari meni saunaan. Arin peg-letku oli irronnut omia aikojaan. Päivystäjä paikalle, uusi letku. Samalla lääkäri tutki jalan. Ruusuko jalassa? Aamullako verikoe?

Onni onnettomuudessa, Jumalan johdatusta. Jos letku ei olisi irronnut, jalkaan ei olisi ehkä kiinnitetty tarpeeksi huomiota ennen maanantaita. Aika näyttää, miten tilanne etenee. Kipeä se Arin jalka joka tapauksessa oli, kun häneltä kysyin asiaa.

Joimme iltateet, juttelimme nuorten kanssa. Nautin tällaisista keskusteluista: niitä, näitä, kuulumisia, syvällistä, kevyttä, vakavaa ja hauskaa. Terhikin nauraa suvun tapaan niin, että vesi roiskuu silmistä!

Sää on kovin talvista, mutta kahden viikon kuluttua vietämme perheessämme häitä, jos Herra suo. Tästäpä on hyvä jatkaa elämistä; edelleenkin päivä ja hetki kerrallaan.

Voi hyvin, arvoisa lukijani! Virsi 338 lohduttakoon:

1.
Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.

2.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen.

3.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.


Lina Sandell 1865. Suom. Rauhansäveliä 1894. Uud. Julius Engström 1900, Anna-Maija Raittila 1977, Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.

Kuin kaksi marjaa: F Marja ja P Maria