22.02.2012 - Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu!

Päivä alkoi auringolla ja pakkasella ja jatkui lumisateella, joka loppui aikanaan. Otsikko Mt 10. luvusta.

Anteeksi vaan, arvon lukijani, että kuvani ovat nykyisin pelkkää pussukkaa! Siihen on syynsä: vietän hyvän tovin päivästä ommellen ja näpräten karkkipapereita, jotka ovat mielestäni kovin kauniita.

Tänään sain lapsuudenystävältä kirjeen, joka sisälsi edellä mainittua paperitavaraa. Koko perhe oli uurastanut leuat väärällään, että sisällöt hävisivät paperien sisältä. Minä nautin enemmän pelkistä papereista.

Koska säätiedotuksessa luvattiin lisää lunta iltapäivällä, lähdin jo yhdeksän jälkeen aamulla uimaan. Aamu-uimarit olivat jo menneet, ja päiväuijat eivät olleet tulleet, sillä sauna avautuu klo 11.

Tölkkejä on löytynyt vähän kehnosti, kun lunta tupruaa jatkuvasti, mutta tänään bongasin muutaman. Kerään klipsuja pantittomien tölkkien kansista, koska Marikki tekee niistä koruja. Löysin monta tänään. Taskuni pullottivat karkkipapereista ja muista roskista.

Minä onneton en ymmärrä edes olla surkea: mitä enemmän minulle hyödyllisiä roskia, sitä onnellisempi olen!

Tänään paistoin itselleni kanankoipia ja ison sipulin. Tein kulhollisen salaattia ja söin siitä puolet. Olen ihastunut vihersalaattiin. Tomaatti ja paprika eivät käy minulle allergian takia.

Soitin sairaalaan ja pyysin pukemaan Arin tuoliin vähän ennen kuin lähdin kävelemään sinne. Aria laitettiin istumaan, kun menin. Siirryimme aulaan Arin kanssa vajaaksi kahdeksi tunniksi. Laitoin liukuseinät lasihuoneeseen kiinni ja kuuntelimme Raamattua siellä Arin kanssa. Hän vähän nukkui välillä, minä kudoin ja keinuin.

Hoitaja laittoi vanhan kotimaisen filmin näkymään ja kuulumaan aulan potilaille. Ari ei ole koskaan pitänyt niistä, enkä minäkään saa näppylöitä, vaikka jätän ne katsomatta.

Ari voi hyvin, antibiootti on lopetettu. Vein hänet vuoteeseen ja hieroin hänen jalkansa ennen lähtöäni. Kudoin ja join kahvia, kuuntelin Raamattua ja ajattelin omiani. Juttelin Arille ja kysyin mielipidettä erääseen isoon asiaan, josta kerron myöhemmin, jos siitä tulee totta. Ari kannusti minua toimimaan.

Kävelin kotiin lumipyryssä. Jälleen polkuni metsän läpi oli lähes ummessa, mutta urhoollisesti kahlasin entisiä jälkiäni etsien.

Eilen muistin mennä viimein katsomaan, mitä kesällä istuttamillemme omenapuille kuuluu. Aavistin oikein: jäniksen papanoita joka puun juurella ja alaoksat napsittu parempiin suihin! Verkko, jonka piti suojata puita, oli aika päiviä sitten jäänyt lumen alle. Jänikset ovat aika roistoja, vaikka ruokaahan nekin tarvitsevat.

Kaivoin autolapiollani puiden ympärille metrin kehän estämään jänisten lisänapostelut. Mahtavatko ne yltää metrin päästä kurkottamaan puun runkoa vasten ja iskemään hampaat kiinni puuhun? Kataluus on saanut vallan pihallamme, kun vartijat ovat nukkuneet!

Tarkoitukseni oli mennä käymään Petrin luona, mutta koska hän oli flunssainen, en mennyt. Toivon, etten minä, eikä varsinkaan Ari, saisi enää flunssia tänä talvena. Nythän varsinainen influenssa-aika vasta alkaa!

Huomenna on monella lailla jännittävä päivä monella läheiselläni, ja rukoilen, että kaikki menee parhain päin. Sitä ennen nukun toivon mukaan makeasti yöni aamuun asti.

Sitä toivon myös sinulle, arvoisa lukijani, ja pirteätä aamua sinulle, joka luet tätä aamulla!