23.02.2012 - Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, Jeesus sanoo.

Lössökeli. Otsikko Mt 10. luvusta.

Päivät vilahtavat aina vaan nopeammin! Hädin tuskin ehdin herätä, kun yö jo painaa päälle. Kummallista.

Kävin aamulenkillä kaupungilla hoitamassa tärkeän virastoasian. Ei ollut jonoja. Poikkesin putiikkiin, josta toivoin saavani kristallimuovia. Sitä ei ollut vieläkään tullut.

Myyjä oli väsynyt, ollut myöhään eilen töissä. Kyselin vetoketjun hintaa ja ehdin unohtaa, kun hän luetteli pitkän litanian. Minä halusin saada kuulla vain sen yhden, joka oli minulla kädessäni. Myyjä vastasi mielestäni epäystävällisesti eikä vastannut, kun pyysin anteeksi kyselemistäni.

Koin Jumalan johdatusta, ettei kristallimuovia ollut tullut. Keksin paremman idean! Jumala sulkee ovia, jotta voi avata toisia, joista hän on tarkoittanut meidän menevän. Sitä on Jumalan johdatus!

Käytän kontaktimuovia kristallimuovin asemesta! Näytin luonnoksiani ystäville, jotka ovat Alan Asiantuntijoita, kuten ystävät aina ovat. Heidän mielestään kontaktimuovipussukat olivat suorastaan paremman näköisiä kuin kristallimuoviset.

Sitä paitsi ne ovat huomattavasti helpompia tehdä!

Hyvä kun en ruvennut itkemään siellä putiikissa pahan mieleni takia. Kuulin aiemmin sairausuutisia, joten olin herkällä päällä. Päivän mittaan tosin kuulin, Jumalan kiitos, myös toisenlaisia uutisia.

Olimme sopineet kirpparipäivästä kahden ystäväni kanssa ja sen me teimme. Kävimme kolmessa paikassa, reissumme kesti kolmisen tuntia. Söimme hyvät sapuskat Jupiterissa ja joimme kahdet kahvit. Toiset upouudessa ruokakaupassa, jossa jonotimme kassalle hyvän tovin toisten innokkaitten kanssa. Tai olimme me kyllä jo vähän väsähteitä, totta puhuen.

Vielä piipahdus Lähetyskodilla, josta hain Rideltä ison pussin tarvekamaa käsitöihini. Kiitos, Ride, olet aarre, kuten se antamasi pussin sisältökin! Palautan kassisi seuraavassa Tabita-piirissä!

Minun leponi on sitä, kun käpsehdin itsekseni pitkin kaupunkia ja hyräilen jotain virttä. Tänään se oli "Tule kanssani Herra Jeesus", oman sovitukseni kera.

Kotona taas rentoudun, kun kaikki ääntä pitävät masiinat ovat kiinni, ja vain minun kaunoinen hyrinäni täyttää huoneet. Touhuan samalla omiani. Pöydillä ja lattioilla lojuu kankaita, roskakoreja, vetoketjuja ja muuta tavaraa.

Sohva n:o 2:een kupsahdan maate, kun kännykkä tai puhelin soi. Ja ne soivat silloin tällöin, ellen ole sulkenut niitä. Äiti soittaa usein, veljet joskus, ystävät tämän tästä. Lasten kanssa olemme yhteydessä viikottain.

Ari ei soita valitettavasti koskaan.

Joku voi kuvitella, että olen kauhean energinen ja touhukas, ja hän on ihan oikeassa. Niin olenkin, kun saan tehdä omaan tahtiini, mitä teen. Itsekseni kun olen, voin tehdä, miten ja mitä tahdon. Kukaan ei ole sormi ojossa neuvomassa, että minun pitäisi hidastaa tahtia tai muuta sellaista.

Minä nyt vaan olen tällainen ja jopa kuvittelen, että se on vähintään Jumalan sallimus, vaikka ei kenties hänen tahtonsa. Näistä elämäni palikoista hän tekee parhaan mahdollisen taideteoksen, kuten jokaisen elämästä, jos se on Jumalalle annettu.

Jumala kehottaa Sanallaan minua ja sinua:

"Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."
-Kirje roomalaisille 12. luvun alusta.

Olen onnellinen ihminen, koska elämäni on Jumalan kädessä, elän hänen suojassaan ja varjossaan. En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa, koska haluan kysellä Jumalan teitä ja seurata häntä. Usein epäonnistun, mutta aina saan alkaa alusta. Elämäni on rikasta kaikkine kipuineen, sairauksineen ja vaivoineen. Ilonikin on ylenpalttinen!

Herra olkoon sinun kanssasi, arvoisa lukijani, loppuviikonkin ajan!

jk. Näköjään enkelit tulivat pussukkaan väärin päin toiselle puolelle, mutta ei haitanne. Enkelit nyt ovat sellaisia, että lentelevät miten päin sattuu ja missä sattuu!