05.12.2011 - Odota Herraa!

Leivoin uudella reseptillä limppuja. Koska minulla oli vain kaksi vuokaa, ja taikinaan tarvittiin kolme, lainasin naapurista yhden. Uuniin mahtui juuri kolme vuokaa rinnakkain sopivasti.

Naapuri joutuu tiskaamaan vuoan itse, mutta sen sisällä on sentään leipä syötäväksi. Maku on toistaiseksi mysteeri. Ohjeen mukaan taikina sisältää appelsiinimehua, kaljamaltaita ja muuta. Parin päivän päästä leipä on maustunut riittävästi. Siihen asti voin haistella ja arvailla, kuten naapurikin.

Tulin illalla myöhään kotiin, ja kesti pari tuntia, ennen kuin rauhoitun niin paljon, että sain unen päästä kiinni. Saran hoitaminen yön yli meni paremmin kuin arvasin etukäteen. Tyttö on syötävän ihana. Odotan vain, että saan hoidella häntä jälleen. Sitä odotan ilolla.

Kävelin aamulla rannalla, kun kävin uimassa. Tai luistelin uimaan, voisi kai sanoa. Oli hyvin liukasta. Otin muutaman kuvan auringon noususta ja ajatukseni sai siivet.

Kauniimpi ja odotetumpi kuin itse auringon paiste on mielestäni katsella, millä lailla aurinko nousee. Kuinka se punaa taivaan kantta, ja miten valo heijastuu sieltä maisemaan.

Adventti tarkoittaa myös odotusta, Jeesuksen odotusta. Odotanko Jeesusta, vai onko joulu pelkästään lahjojen ja hyvän ruuan odotusta itselleni? Sitä sopii miettiä. Miten uskovana ihmisenä osaisin odottaa joulua niin, ettei se ole vouhotusta ja hikoilemista lahjojen tai muun epäoleellisen kanssa? Ne ovat kuitenkin kehällisiä asioita itse Asian rinnalla.

Tunnelmointi on mukavaa, mutta se ei kanna. Joulunakin tapahtuu murheellisia asioita, eikä juhlamieli kestä, jos Jeesus ei täytä sydäntäni. Hän on rauha, ilo ja valo.

Jeesus on jo nyt tässä. Hän kulkee kanssani jokaisessa hetkessä, ja jokainen päivä ja sekunti on hänen seurassaan olemista. Hän ei ole jossain seimessä enää tai taivaassa, jossa mahdollisesti näemme hänet. Jeesus on elävä ja todellinen, ja sen takia ympärillämme on niin paljon kauneutta. Siis jo näemme kaiken yhdessä hänen kanssaan ja seurassaan.

Omat silmälasini kuten sydämeni ovat likaiset, mutta jos katson Jeesusta, näen uusin silmin elämää. Tämän tulee olla todellisuutta joka päivä, ei vain jouluna tai juhlissa, hyvinä hetkinä ja toisten seurassa.

Haluan opetella paremmin olemaan Jeesuksen seurassa. Opettelen yhä.

Eilisessä Mannaa Jumalan lapsille -tekstissä oli puhutteleva kohta:

"Esivalta ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee." Room 13:4

" - -Olisihan aivan asiaan kuulumatonta, jos pahantekijä sanoisi tuomarille: Ystävä, anna anteeksi, niin Jumalakin antaa sinulle anteeksi.

"Hyvä ystävä, ei näin. Tuomarin on vastattava virkansa puolesta näin: Teen sen, mikä on oikein, eikä minun tarvitse saada sitä anteeksi, päinvastoin se on luettava minulle ansioksi. - Näitä mainittuja asioita ei saa siis soveltaa niihin, joilla on käsky rangaista väärää, kuten esimerkiksi saarnaajiin, kaikkeen esivaltaan...

"- - Niin ikään olisi väärin, jos isä ryhtyessään kurittamaan poikaansa sanoisi: Ystävä, anna anteeksi. - Ei näin, koska teko on oikea. Kuritus on kärsittävä, koska se on Jumalan tahto." -Luther

Joku voi olla sitä mieltä, että onpa ankaraa, eikä saisi kurittaa. Mutta jos katsomme luontoa, niin siellä toimii tämä ohje. Emot kurittavat poikasiaan, etteivät nämä joudu vaaraan. Siitähän on kyse myös ihmisen kohdalla.

Raamattu sanoo, että jos ihmisten tekemistä synneistä ei seuraa heti rangaistus, he alkavat kuvitella, ettei Jumala näe ja jos näkeekin, ei hän välitä. Niinpä he jatkavat synnin tekemistä ja ihmettelevät sitten, kun tulee perikato tai muu kauhistus.

Emme voi kiertää luonnonlakeja, me ihmiset, olimmepa uskovia tai emme. Väsymme kaikki, kun teemme liikaa, uuvumme ja menetämme terveytemme. Sitä emme liioin aina ymmärrä, sillä väsymys tulee vasta, kun sille on tilaa.

Niin kauan kuin kriisi on päällä tai meitä tarvitaan, käytämme voimiamme ja syömme mahdollisesti etukäteisvarastoja. Kun sitten tilanne selkiytyy, romahdamme. Sitä on vaikea ulkopuolisten ymmärtää, kun sitä ei asianomainen itsekään käsitä välttämättä.

Menen tapaamiseen kirjastoon, muutama opiskelija tekee kyselyä liittyen omaishoitamiseen. Käyn sen jälkeen Arin luona. Limput tuoksuvat, teeleivät samoin.

Siunausta iltaasi, hyvä lukijani. Itsenäisyyspäivän kynttilät odottavat sytyttämistään huomenna.