21.11.2011 - Minä olen Herra, sinun armahtajasi!

Sää kääntyi lämpöasteisiin, illalla taisi olla liki nollaa.

Sara oli tunnistanut valokuvasta mummon! Tulin oikein iloiseksi. Päivän kohokohta.

Tai yksi kohokohdista. Päivästä tuli yllättäen täyteläinen, vaikka luulin, että kesy maanantai tulossa.

Pesin pyykkiä aamutuimaan. Klo 11 minulla oli treffit vanhan tuttavan kanssa, ja odotin sitä ilolla. Istuimme liki kolme tuntia nokakkain eräässä kuppilassa. Puhuimme, kuuntelimme, puhuimme ja kyyneliäkin virtasi kivuliaissa kohdissa, paitsi minulta, jolla on tällä hetkellä vaihe, jolloin mikään ei itketä. Mutta äkkiäkös tilanne voi muuttua.

Sovimme tapaavamme jatkossakin, koska sitten Herra sen suokaan.

Kävin kotona syömässä ja lähdin Arin luo. Vein hänelle vieraskirjasta terveiset ja Aria nauratti. Olimme alakerrassa, kun Ari ei liioin välittänyt lähteä parvekkeelle. Luin päivän lehteä, juttelin Arin kanssa, rukoilimme. Kudoin vähäsen.

Ari jäi osaston aulaan television ääreen, kun minun piti porhaltaa eteenpäin. Oli aika koota seuraava Fyrryn numero. Se on lastentarhanopettajien paikallinen lehti, johon kirjoitan kirjanurkkaa.

Viivyin tunnin, kahvittelin ja ihastelin erään mamman iso mahaa, jossa vauva potkiskelee vielä kuukauden verran ja toisen lapsosta, joka oli alle vuoden.

Jatkoin matkaani pyhäkouluun, jossa seilasimme myrsyisellä Gennesaretin järvellä. Jeesus käveli vetten päällä ja meitä opetuslapsia pelotti veneessä kamalasti ja me huusimme apua. Onneksi Jeesus tyynnytti myrskyn, ja heti me aloimme nukkua.

Toinen pyhäkouluohjaajista oli varannut leivonnaisia ja kahvia, ja nautimme niitä, kun lapset olivat lähteneet. Onneksi lapsia tuli tällä kertaa!

Juttelin pyhiksen jälkeen erään ystävän kanssa, jolla on sangen vaikeaa elämässään. Jatkoin matkaani markettiin, jossa hortoilin yhdeksään asti. Poistuin kyllä ennen kuin minut heitettiin ulos. Ostin vähän joululahjoja, jotka pyrkivät minulla olemaan aina vähän sosiaaliluonteisia.

Nyt istun keinussani Kyyhkytuvassani, ja nautin olostani. Kiitos Jumala tästä kodista! Kiitos elämän lahjasta ja ilosta väsymyksenkin keskellä. Olen ihan puhki, mutta se menee ohi, kun vietän aikaa itsekseni.

Huomenna on siivouspäivä, koska raamattupiiri kokoontuu illalla. Toivon saavani jotain käsitöitä myös tehtyä. Tai luetuksi jotain, kirjoitetuksikin ehkä.

Viisas ajatus lopuksi Martti Lutherilta:
"Kristittyjen ominaisuus on se, että he ovat murheellisia, heillä on pelästynyt, arka sydän. - - Maailma päättelee nyt, että kristityt ovat onnettomia ihmisiä, koska heidän täytyy näin kärsiä. - - Maailmalla on ilonsa, mutta se on lyhyt ja huono ilo, jota seuraa iankaikkinen vaiva. - - "Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen." -Mannaa Jumalan lapsille, 21. marraskuuta.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!