20.11.2011 - Teidän syntinne ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimen ja veren tähden

Kunnon pakkanen. Kesäkukat entisiä.

Meillä meni mukavasti Floran kanssa. Luin hänelle iki-ihanaa kirjaa Joosefin ja Marian paosta Egyptiin Jeesus-lapsen kanssa. Tosin niin pitkälle emme päässeet, kun tyttönen nukahti. Tuntui mukavalle, kun oli mieluinen yövieras.

Kun Flora haettiin aamulla, lähdin uimaan. Aurinko pilkahteli, mutta väsyi sitten paistamaan ja painui pilven taakse. Pakkanen oli jäätänyt pelakuut, jotka minun oli tarkoitus ottaa sisälle. Orvokit lopsahtivat. Eräs ystäväni sanoi muinoin, että on armollista, kun tulee talvi. Niin on. Saa lopettaa ulkotyöt hetkeksi, vaikka niistä voi tuskin puhua omalla kohdallani.

Merivesimittari näytti viittä astetta, mutta vesi tuntui raikkaammalta. Uin kolmen rukouksen verran kuten yleensä. Varpaani ynnä sormeni olivat kohmeisemmat kuin aiemmin, joten asteita oli varmaan vain pari, kolme.

Täytyy ehkä rukoilla nopeammin jatkossa, tai siirtyä talviaikana kahteen rukoukseen. Isä meidän, Herran siunaus ja sota-asu ovat nuo kolme. Minkä voisin jättää pois noista merirukouksistani, vai voinko mitään? Harkitsen, kun asia on ajankohtainen.

Kotona sytytin kynttilöitä, löhöilin sohvalla ja lässähdin siihen. Kolmen maissa lähdin Arin luo, ja hän odotti jo innokkaana pääsemään messuun. Minua jännitti, miten paljon portaita on uudessa tilassa, jossa luterilainen messu oli tänään ensi kertaa.

Oli niitä paljon. Invakuski oli taitava, minä ja pari muuta olimme apuna auttamassa pyörätuolia ylös, ja hyvin se sujui kuten palatessammekin.

Tilat olivat mitä parhaimmat. Sen on omistanut alun perin Vapaamuurarit, mutta sen on ostanut monta vuotta sitten Logos, joka on kristillinen ruotsinkielinen nettiyhteisö. Tiloja vuokrataan lähinnä luterilaisille yhteisöille, joista ruotsinkieliset ovat enemmistönä. Huoneisto on, totta kai, siunattu hengelliseen työhön sittemmin.

Vuoden ajan Luther-säätiö on kokoontunut tiloissa, joissa alttari on pitänyt purkaa joka messun jälkeen, kuten israelilaiset joutuivat tekemään erämaavaelluksellaan. Nyt se on saanut kiinteät tilat, jossa on pysyvä alttari - ja on siirtynyt maan alle! Näin Markus Pöyry, pastori, totesi realistisesti.

Reilut 30 ihmistä oli tällä kertaa paikalla, ja me Arin kanssa saatoimme osallistua myös kahvitilaisuuteen, koska se oli samassa kerroksessa. Näin saimme jutella toisten kanssa. Ari jaksoi mielestään mainiosti, mutta oli varmasti väsynyt.

Päivän teksti oli tuttu Matteus 25. luku, jossa Kuningas erottaa lampaat ja vuohet. Markus selitti tekstin selkeästi ja ymmärrettävästi, tavalla, joka ei ole auennut minulle koskaan aiemmin.

Jeesus sanoo puheessaan:
"Mitä te olette tehneet yhdelle NÄISTÄ minun vähimmistä veljistäni". Hän viittaa selvästi vierellään olevaan ryhmään. Ketä NÄMÄ olivat? Markus selitti asian perusteellisesti. Sana viittaa apostoleihin, jotka istuvat 12 valtaistuimella Jeesuksen vieressä, kun on viimeinen tuomio. Raamattu selittää itse itseään.

Teksti ei siis viittaa tekoihin, vaikka se vaikuttaa aluksi siltä. "Mitä te olette tehneet", tai "mitä ette ole tehneet."

Se viittaa apostoleihin, apostoliseen uskoon, kasteeseen, ehtoolliseen ja apostolien viemään uskontunnustukseen. Jos se otetaan vastaan, otetaan myös Jeesus vastaan. Jos ei sitä haluta hyväksyä, ei myöskään Jeesusta oteta vastaan. Joka hylkää apostolisen viestintuojan, hylkää Jeesuksen.

Jeesus ei ilmesty kirkkaudessaan vielä tässä vaiheessa kenellekään, vaikka kuinka sitä rukoilisimme. Hän ilmestyy kirkkaudessaan ja loistossaan vasta ajalla, jonka Raamattu osoittaa.

Sitä ennen hän ilmestyy heikoissa välineissä: pastorien kautta, joita ei ehkä kuunnella, ehtoollisessa ja kasteessa, joita väheksytään tai halveksitaan, sekä avuttomien sananviejien kautta.

Kun Jeesus puhuu kirotuille, eli vuohille, vasemmalla puolellaan oleville, hän ei sano, että teille on kadotus tehty. Hän sanoo sen sijaan, että se on tehty perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Sitä ei ole tehty ihmisille. Jos ihminen joutuu sinne, se on oma valinta.

Sinne voi päätyä myös kuka tahansa meistä uskovista, jos emme valvo tilaamme. On pysyttävä apostolien opetuksessa, rukouksissa, Sanassa ja ehtoollisyhteydessä, kuten Apostolien teot opettaa. Kenelläkään meistä ei ole siis vara jäädä kellottelemaan omahyväisenä ja osoittamaan toisia sormella. Se, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.

Kerrotaan vitsiä, jossa mies huutaa tulvan aikana Jumalalta apua. Tulee vene, helikopteri ja ties mitä, joista hänelle tarjotaan apua. Mies ei ota sitä vastaan, sillä hän odottaa itseään Jumalaa. Kun hän sitten hukkuu, hänelle kerrotaan, että Jumala lähetti avun, mutta mies halveksi sitä.

Suosittelen taas kuuntelemaan Markus Pöyryn saarnan netistä, sillä referointini on vajavainen ja puutteellinen.

Jumala ei odota meiltä hyviä tekoja, joiden perusteella hän pelastaisi meidät. Sen sijaan hän tulee itse luoksemme tarjoten evankeliumia, eli sitä että syntimme on annettu anteeksi, saamme ottaa sen uskossa vastaan. Se on Jumalan teko, että uskomme häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Minä tahdon uskoa, ei ole muuta pelastusta kuin Jeesus Kristus. Nyt on vielä pelastuksen päivä, huomisesta emme kukaan tiedä.

Tuomiosunnuntai. Kirkkovuoden päätös. Tästä alkaa uusi kirkkovuosi, adventin aika. Adventti tarkoittaa odottamista. Kuka odottaa joulupukkia, kuka mitäkin, mutta adventti on nimenomaan Jeesuksen odottamista. Seurakunta on rukoillut kautta aikojen:
Tule, Herra Jeesus!

Näillä sanoilla toivotan sinulle, arvoisa lukijani, siunattua kirkkovuoden loppuaikaa!