06.11.2011 - Kuka on synnyttänyt taivaan härmän?

Kosteaa, hämärää. Otsikko Jobin kirjasta.

Kosteus tunkeutuu luihin ja ytimiin. Polvea kolottaa, mutta eiköhän nauttimani kolotuksenestokapselit pian ala tehota!

Hyvä päivä jälleen tänään. Kävelin uimaan ja leikin MUMMON MUISTIPELIÄ matkallani. Sehän on sitä, että mennessä piilotan löytämäni pullot ynnä tölkit, ja paluumatkalla yritän muistaa, mihin kätkin ne. Otin pari valokuvaa myös, mutta sumuinen, kostea sää ei ole paras mahdollinen kuvakeli minun mielestäni.

Onneksi tein täytepitsaa muinoin pakasteeseen, niin että olen saanut eilisen ja tämän päivän syödä sitä. Näin olen voinut keskittyä muuhun kuin ruuanlaittoon.

Aion syödä pakastimen tyhjäksi, eikä siinä kauan nokka tuhise, kun pakastimeni on niin pikkarainen. Sitten leivon sen täyteen!

Menin Arin luo puoli kolmelta. Hän oli väsynyt, mutta ehdottomasti lähdössä kirkkoon. Luin hänelle noin 15 sivua tekstiäni ja korjasin sitä samalla, toistamiseen. Siinä kai Ari väsähti, kenties. Sillä kirkossa hän nukkui melkein koko ajan. Ei yskinyt, mutta näin, ettei voi hyvin.

Invataksi oli kiireinen ja myöhässä, Ari pääsi vuoteeseen seitsemän jälkeen. Lämpöä oli 37,8.

Eräs hoitaja jäi kanssani juttelemaan Arin vuoteen viereen, ja kun lähdin kotiin, oloni oli ihmeellisen kevyt. Juttelu oli auttanut minua.

Markus Pöyry piti, jos mahdollista, tavallista paremman saarnan. Armo ja Jumalan täydellinen pelastus jokaisen ihmisen osaksi tuli selväksi. Ihmisen ei tarvitse, eikä hän voi mitenkään vaikuttaa omaan pelastumiseensa. Hän ei voi ansaita sitä millään teolla.

Kun Jeesus lähetti 70 opetuslasta matkaan, hän käski ensiksi sanoa rauhaa, sinne minne nämä menivät.

Rauha sanottiin joka kodissa riippumatta, ketä siellä asui. Hulttioita, ateisteja, ketä tahansa. Ei odotettu ihmisten ensin tarjoavan ruokaa ja yösijaa, ja sitten sanottu, että olkoon täällä rauha.

Jeesus teki rauhan, ja se vietiin jokaiselle. Sai ottaa vastaan, joka tahtoi. Se oli valmistettu ihmisille, ja on edelleen. Saamme ottaa sen tai hylätä. Vastaanottaminen tai hylkääminen jää meidän omaan varaamme. Meitä ei pakoteta.

Toivon, että kuuntelet tämän päivän saarnan Luther-säätiön sivulta, kohdasta saarnat. En osaa sitä selittää, kuten Markus Pöyry sen toi seurakunnalle.

Ajattelen vaikkapa Aria, joka ei voi puhua, ei tehdä mitään käytännöllistä. Jos armo ja rauha saavutetaan omilla teoilla, esimerkiksi menemällä kasteelle merkiksi uskostamme, tai sanomalla ääneen, että uskoo, tai todistamalla muille uskosta, joillakin ihmisillä, kuten Arilla, ei olisi mitään mahdollisuutta. Ei liioin kehitysvammaisella tai heikkojärkisellä.

Nyt sen sijaan jokaiselle on valmistettu rauha. Saamme ottaa vastaan. Pelastus tarjotaan kasteessa, se vahvistetaan ehtoollisessa, jossa Jeesus itse tulee konkreettisesti meihin, kun syömme leivän ja juomme viinin. "Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä."

Armosta meidät on pelastettu, ei tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja!

70 opetuslasta olivat innoissaan, kun palasivat Jeesuksen luo. Alkukielen mukaan, Markus opetti, kaikki paranivat, kun opetuslapset paransivat heidät. Jopa riivaajat tottelivat ja joutuivat lähtemään ihmisistä.

Jeesus heitti kylmää vettä myllyyn. Älkää siitä iloitko, vaan siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu taivaan kirjoihin.

Miksi he saivat iloita vain siitä? Sen takia, että jatkossa 12 opetuslapsesta vain 1 tuli takaisin. Toiset 11 tapettiin. Kaikki sairaat eivät parantuneet. (Trofimus jäi Miletoon sairastamaan.) Ilomme ei voi perustua omiin tekemisiimme. Sen on perustuttava johonkin, jonka Jumala on tehnyt. Vain siihen ei vihollinen voi sattua.

Nimi taivaan kirjassa on Jumalan sinne kirjoittama. Sitä ei voi paholainen viedä. Hengen se voi ottaa meiltä, mutta olkoon ilomme siinä, mitä Jumala on tehnyt puolestamme. KAIKILLE, jotka ottivat vastaan, HÄN antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.

Näillä sanoilla tervehdin teitä tänä iltana, arvoisat lukijani.