02.09.2011 - Siunatun päivän ilta

Aamulla satoi, päivällä satoi kunnolla, iltamassa paistoi aurinko

Olen tyytyväinen itseeni, sillä sain imuroiduksi huushollin tänään. Tosin kamari unohtui. Muistin sen, kun imuri oli jo komerossa. Sitä paitsi kamarin lattialla lojuu kahvipusseja, farkkukankaita ja pitsejä, joten ei sitä voisikaan imuroida. Joutuisin avaamaan imurin, koska todennäköisesti jotain tärkeää humahtaisi sen kitaan.

Kävelin kaupassa, tapasin joitakin tuttuja. Vein kuvia teetettäväksi eri paikkaan kuin viimeksi. En oikein pitänyt edellisen puljun asenteesta itseäni kohtaan. Se oli jotenkin alentuvaa, nuoret miehet tätiparkaa auttoivat. Varmaan he olivat vain ystävällisiä, mutta tunsin itseni tomppeliksi. Eikä se tunnu mukavalta.

Vapaus ennen kaikkea. Nyt kuvat ovat tekeillä eri paikassa. Siellä oli kiva nuori nainen, joka suhtautui asiallisesti täti-ihmiseen eli siis minuun.

Marja tuli ruokatunnillaan kylään. Söimme eilisiä perunoita lounaaksi, joimme pullakahvit päälle, juttelimme ja rukoilimme. Mukava, leppoisa hetki, jäi hyvä mieli siitä.

Olen hukannut pyöränavaimen. Onneksi minulla on vara-avain, jota nyt käytän. Voin syyttää vain itseäni, koska Terokaan ei asu enää kotona, joten en voi uskotella hänen pihistäneen avaimiani. Hän oli muutenkin tehokas löytämään kadottamiani tavaroita.

Pyöräilin uimaan. Valkopurjeisia paatteja kellui lahdella, aallokko pauhasi. Uin kuten ennenkin varttitunnin ja kelluin joka välissä. Olen sangen kiitollinen merestä, uimisesta, terveydestäni ja kaikesta muustakin, jota en nyt ehdi tässä luetella.

Poikkesin kalamarkkinoille. En selvinnyt ostamatta pois sieltä. Koska olin syönyt kunnolla, vältin muikkuannoksen tällä kertaa. Sorruin sen sijaan lättykahveihin, mutta en sure sitä, koska hyvää oli ja aurinko paistoi.

Kotiin tultuani ripustin uikkareita pyykkinarulle. Katsoin ihmeissäni pihalle, koska kuulin puhetta, mutta ketään ei näkynyt. Tämä toistui monta kertaa. Viimein havaitsin Astridin ja Theofiluksen puskan takana. Leikkivätkö he piilosta, eivät sentään!

Astrid riipi mausteitaan talteen pikkuruiselta kasvimaaltaan, ja Theofilus oli hyvänä apuna. Th. havaitsi oitis, että pyöräni kaipaa huoltoa. Hän kipaisi hakemassa tehokkaat aineet, minä käänsin pyöräni ylösalaisin ja se sai kunnon käsittelyn. Ei kuulu narinoita ja kitinöitä enää.

Ottaen huomioon, että pariskunta huitelee 80-vuoden nurkilla, he ovat hyvin teräviä ja ahkeria. Ja ystävällisiä, auttavaisia ja sydämellisiä myös. Kiitos Jumalalle heistä!

Aikani Astridin kanssa juteltuani ja marjoja pensaasta napsittuani kävin keittämässä kahvit pulloon ja lähdin vinkumattomalla fillarillani Arin luo.

Olimme Arin kanssa ulkona, kuuntelimme Ilmestyskirjaa ja minä sain pikkusukan valmiiksi ja aloitin toista. Nyt olemme Arin huoneessa, Arin jalat hieroin rukoillen ja hän torkkuu vuoteessaan kuunnellen Raamatun viimeisiä sivuja talenteista ja muista.

Sauna ja pyykkitupa odottavat minua. On kiidettävä kotiin pikapuoliin.

Siunausta viikonloppuusi, arvoisa lukijani!