28.08.2011 - Kuvat vähän epäonnistuivat

Aamulla aurinkoa, painostavan helteistä, ukkosta odottelemme

Nukkumaan meno ei ole mukavaa. Minun ei tee mieli nukkua ollenkaan. Eilen katsoin Kolea talo -filmejä monta tuntia. Jyrki ne minulle nauhoitti pyynnöstäni, mutta en ole saanut katsotuksi. Nyt oli sopiva hetki sille. Sain kudotuksi yhden sukan loppuun, ja ruokavarasto hupeni suoraan verrannollisesti illan etenemiseen. Filmit olivat sopivan romanttisia ja ihan mukiinmeneviä muutenkin.

Kuuntelin radiosta messun, saarna oli hyvä. En tiedä, mistä kirkosta palvelus tuli, mutta pidin siitä.

Saarnaaja sanoi, että Ruotsissa vain 75% uskoo Jeesukseen Kristukseen. Hän sanoi, ettei voitane puhua enää kristinuskosta, jos kristinuskon keskushahmo puuttuu tai hänet on diskattu. Suomessa suunta on samanlainen.

Kävin uimassa. Hiki vain valui, sillä ilma on todella painostava. Aurinko meni pilveen, sää on kostea. Olin 19 minuuttia vedessä. Ainoa paikka, missä minulla ei ole kuuma!

Kotona keksin ottaa käyttöön tuulettimen. Vaikka se pitääkin meteliä koko sen kahden euron edestä, minkä siitä maksoin, niin ilma kiertää. Kesällä en sitä käyttänyt, kun en kokenut tarvitsevani.

Söin entisiä ruokia, keitin kahvit pulloon. Tulin Arin luo autolla. Neljästi olen tätä kirjoittaessani laittanut läppärin pöydälle ja tarttunut imuletkuun. Käänsin Arin myös oikealle kyljelle, kun hänen on vasemmalla kyljellä vaikeampi hengittää. Tuntui, ettei hän saanut yskityksi kunnolla.

Ari vaikuttaa hyväkuntoiselta. Voipa olla, että pääsemme tänään kirkkoon. Invataksi hakee varttia vaille viisi. Ehdin juoda kahvit ja kirjoitella vähäsen ennen lähtöämme.

Äiti soitti. Isän muistisairaus etenee. Äiti käy usein hänen luonaan hoitokodissa, veljet silloin tällöin. Isä tuntee yleensä äidin vielä, harvemmin muita. Minulle Ari on ykkössijalla, hän tarvitsee minua eniten.

Tapasin uimapaikalla erään entisen työkaverin. On kannustavaa jutella ymmärtäväisen ihmisen kanssa. Eilen vastaani tuli vanha mies, jonka kanssa ulkoilutimme puolisoitamme pitkään yhdessä. Hänen vaimonsa on kuollut, mies suree jatkuvasti ja itkee, kun ei osannut osoittaa enemmän rakkautta, vaikka varmasti teki kaiken voitavansa. Tuollaiset juttuhetket ja kohtaamiset ovat siunaavia.

Seuraavat pari viikkoa ovat työntäyteisiä. Sen jälkeen, jos Jumala suo, lähden ruskamatkalle pohjoiseen, kuten viime syksynä tein. Odotan matkaa innolla ja toivon sydämestäni, ettei mitään esteitä tule lähtemiselle.

Työntäyteisyys merkitsee minulle
- mahdollisesti matkaa Nivalaan,
- paria pyhäkoulua viikon päästä,
- Lapuan matkaa ensi lauantaina,
- ystävävierailua huomenna ja ehkä muinakin päivinä
- sairaalaoloa Arin luona
ja muuta, mitä päivät tuovat tullessaan.

Ari otti nokkaunet, ja heräsi. Imutus. Männyt huojuvat tuulen voimasta ikkunan ulkopuolella, ehkä jo sataa.

Tunnin päästä invataksi tulossa. Arin ruuat tiputettu, enää iltaruoka kirkon jälkeen.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa, arvoisa lukijani!