19.08.2011 - Monenlaista säätöä tänään

Aurinkoinen sää. Ilma noin +20 astetta, vesi +16 astetta.

Valmistaudun viemään Teron Tampereelle huomenna. Siitäkö tämä puristava olo rinnassa johtuu? Vai pujoallergiasta? Sydänviasta? Keuhkoahtaumasta vai jostain muusta?

Aamusella pikarukous Teron kanssa ja huristelin metsikköön. Tarkemmin sanottuna metsikön reunaan salaiseen marjapaikkaani. Ei se kovin salainen liene, sillä muutkin olivat löytäneet paikan. Marjat oli näpsitty parempiin sankoihin, mutta minä tein jälkityön ja otin loput. Puolukat punersivat, eivät ole vielä kypsiä.

Sääsket oivalsivat läsnäoloni sitä paremmin, mitä hikisemmäksi muutuin auringon porottaessa päähäni. Lähdin hyvän sään aikana, eli pari litraa poimittuani. Uimaan menin tietysti oikopäätä.

Tuuli navakasti, meri aaltoili. Luulin, että lempiharrastukseni eli kelluminen on mahdotonta ilman, että vesi tunkee sieraimiin. Mutta ei. Makasin rentona kuin se kuuluisa kana, jonka Ellu omistaa, ja kiitin Jumalaa kauneudesta, lämmöstä ja kaikesta.

Teron päivä on mennyt tavaroitaan pakatessa. Vaikka hän veikin omaisuutensa jo pari viikkoa sitten Tampereelle, vieläkin on auto täynnä vaatteita ja muuta. Tero on hyvin täsmällinen, ei ole tullut äitiinsä. Jokainen asia on tarkasti tiedossa ja paikallaan, siis Terolla, ei minulla.

Tein mustikkapiirakkaa, jota tarjosin Terolle ja Liinukalle jäätelön kera. Tero oli varannut saunan ja pesi pyykkiä, niin että saa vaatteensa mukana puhtaina. Minäkin saunoin, ja melkein takalisto paistui, vaikka käytän laudeliinaa. Herkkä ihminen vissiin. Karaisemisen tarpeessa.

En ottanut läppäriä mukaan Arin luo, en jaksanut. Olimme ulkona puoli viidestä kuuteen, ja Ari kuunteli Raamattua eikä yskinyt ollenkaan. Jos olen huolestunut Arin kovasta yskimisestä, niin yskimättömyys minua vasta hermostuttaakin.

Luin keskeneräisen kirjani loppuun. Makasin puiston penkillä pää tyynyllä, jalat Arin sylissä. Join termospullokahvia ja söin kaksi kuppilan munkkia. Monena perjantaina ne ovat loppuneet, ennen kuin olen ennättänyt luukulle. Nyt oli kaksi jäljellä, enkä voinut jättää toista yksin, vaan ostin ja söin molemmat. Tuli vähän ällöttävä olo, mutta oma syyni.

Ari oli minusta jotenkin huonokuntoinen, vai kuvittelinkohan vain. Kenties hän on huolissaan tai surullinen, kun lähden huomenna Tampereelle, ja Tero muuttaa sinne kokonaan. Eikä Ari isänä voi tehdä muuta kuin rukoilla. Sehän on tietysti parasta, mitä kukaan voi tehdä, mutta uskon, että hän toivoisi voivansa tehdä lastensa eteen muutakin.

Ehkäpä minun rinnanpuristukseni on alitajuista tietoa tästä kaikesta, vaikka en haluakaan antaa sen nousta pintaan. On vain toimittava, niin kuin pitää, ja itkettävä myöhemmin, jos itkettää.

Kirjoittamiseni venyi senkin takia näin myöhään, että innostuin järjestämään komeroitani. Vein lehtiä ja virttyneitä puseroitani roskiin. Tuli tilaa eteiseen ja kaappeihin uusi komento.

Ensi viikolla siivoan, jos huvittaa. Tällä viikolla Tero vain imuroi huushollin enimmistä pölyistä. Yritän tehdä ainoastaan oleelliset asiat. Pidän huolta kahdesta ihmisestä. Itseäni uitan ja lenkkeilytän, Aria vien ulos, hieron jalat ja auttelen muutenkin.

Paistoin lohen palasen ja aion ruveta syömään sitä yöpalaksi. Nyt on sopiva hetki, kun pian on puoliyö. Yölamppu palaa keittiön pöydällä. Tero meni viemään Liinukan kotiinsa. Kun Tero tulee, luemme varmaan Raamattua, kun se päivällä jäi, ja nukumme aamuun. Huomenna matkaan!

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!