14.08.2011 - Herran päivänä

Kaunista, aurinkoista, lämmintä elokuun säätä

Läppäri toimii, en hajottanutkaan sitä eilen. Olen Arin tykönä. Kuuntelimme kaksi Luther-säätiön saarnaa. Molemmat olivat Markus Pöyryn saarnoja. Jälleen avautui uutta. En ala niitä kommentoimaan, suosittelen, että kuuntelet itse.

Arilla ei ole lämpöä tänään, mutta suu oli täynnä vaahtoa, kun tulin. En nostanut Aria tuoliin, kun en jaksanut. Arille sopi, kun ehdotin, että hän vain lepäisi, ja nostin sängynpäädyn mahdollisimman pystyyn. Onneksi yskiminen ei ole nyt jatkuvaa, eikä rohinaa ole.

Valvoin kolmeen. Tuli monia isoja asioita mietittäväksi ja rukoiltavaksi. Jumala antoi rauhan, nukuin sikeästi sen, mitä nukuin.

Tämän päivän olen sählännyt juontovuoroani ajatellen. En meinannut millään malttaa lähteä uimaan. En olisi mitenkään muka ehtinyt. Onneksi lähdin. Kohtasin tyttären opettajan, joka hänellä oli ensimmäisen kouluvuoden. Juttelimme pitkään.

Viikko sitten kävin viimeksi meressä, ja henkäisin haltioituneena, kun pääsin rantaan ja uimaan. Vesi oli 16 asteista, lämmintä, kun vähän aikaa olin uinut. Ihanaa! Istuin laiturin portaalla vesi kaulaan asti pitkän aikaa. Kun istuu rauhassa, vesi ei tunnu ollenkaan kylmältä. Hauska katsella meren pintaa pitkin.

Lähdin Arin luo ennen kolmea autolla. Oli monta nyssykkää mukana läppäri mukaan lukien. Toivon saavani kirjoitella täällä Arin huoneessa syksyn mittaan. Saan olla Arin seurana, mutta tehdä myös töitä.

Tämän illan aiheena Kohtaamispaikalla on Elämä yliluonnollisen Jumalan kanssa/yhteydessä. Koska olen juontajana, olen miettinyt aihetta kovasti. Puhujina ovat Vesalat, joita en tunne etukäteen.

Yliluonnollisuudesta tulee äkkipäätä mieleen ihmeet ja parantumiset. Mutta kun otsikkoa miettii yhtään syvemmin, tuo sana viittaa paljon syvemmälle.

Markus Pöyry kertoi, että häneltä kysytään usein, toimivatko Luther-säätiön tilaisuuksissa armolahjat, paraneeko sairaita ja niin edelleen. Markus puhui päivän aiheeseen viitaten, että on aivan yhdentekevää nuo edellä mainitut asiat, jos vain tilaisuudessa olijat voisivat nähdä Jeesuksen yksin.

Kun opetuslapset olivat kirkastusvuorella, he eivät nähneet muuta kuin Jeesuksen yksin. Kaikki muu oli merkityksetöntä.

Niinhän se on. Armolahjat, paranemiset ja muut sisältyvät kaikki Jeesuksen läsnäoloon. Niillä ei ole itsessään merkitystä, ellei Jeesus Kristus yksin täytä ajatuksiamme, mieltämme ja koko olemustamme. Armolahjojen tarkoitushan on kasvattaa meitä Kristukseen.

Voisin esittää asian vertauksen avulla omasta elämästämme. Kun menen Arin kanssa ulos, merkitystä ei ole sillä, tulevatko käteni limaisiksi, kun Ari yskii. Sillä on merkitystä, että Ari saa hengitetyksi. Muut asiat ovat kehällisiä, kun on kysymys elämästä. Kädet voi pestä, mutta jos henki ei kulje, tulee kuolema.

Armolahjoja voivat käyttää myös ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, sillä Jumala ei ota pois niitä, vaikka ihminen alkaisi elää synnissä. Mutta Jeesuksen läsnäolo ympäröi vain sellaista, joka elää anteeksiantamuksessa ja rakkaudessa.

Täyttäköön Jumala meidät Pyhällä Hengellään ja antakoon armonsa kasvattaa meitä niin, että Jeesus Kristus tulee suureksi meidän elämässämme. Niin suureksi, että kaikki muu jää sen varjoon.

Jeesus kysyi: "Tahdotko tulla terveeksi?" Tärkeintä on Pyhän Hengen täyteys, Kristus meissä, kirkkauden toivo. Hänessä me liikumme, elämme ja olemme.

Pian lähden Kohtaamispaikalle, Ari nukkuu, hengittää vähän raskaasti, mutta ei ole kuumeinen. Kiitos Herralle tästä hetkestä. Raamatun sana kuuluu Viktor-laitteesta, kuuntelen sitä kirjoittaessani, ja Ari, kun herää. "Hän hoitaa heitä heidän nukkuessaan."

Siunausta, arvoisa lukijani!