13.08.2011 - Viimeisen päälle kaunista!

Hieno sää

Tero lähti varhain Hyvinkäälle pelireissulle, palaa huomenna. Minä huristelin Isokyrön 1700-luvun markkinoille. En ole aiemmin käynyt. Paljon hienoa, vanhanaikaista, kaunista, kallista ja hyvää tavaraa tarjolla. Myös vanhassa kirkossa kävin kuuntelemassa musiikkia.

Tärkein kohteeni oli vastikään vihityn serkkuni häätilaisuuteen meno. Löysin sinne helposti. Serkun miestä en ollut tavannut aiemmin, mutta niinhän tuo oli somasti sukuun sopiva, mukava mies.

Söimme nuorenparin valmistamaa ruokaa, ja sen jälkeen oli seurat. Sehän passasi minulle. Herättäjäyhdistyksen pappi, isännän ystävä sekä minä käytimme puheenvuoron. Välillä veisasimme herättäjäseuran virsiä, joissa oli minulle vieras nuotti, mutta koetin kiekuilla mukana. Itse lauloin yhden raamattulaulun puheeni lopuksi.

Isännän äiti oli leiponut maukkaat kakut ja muut, ja niitä söin senkin uhalla, että kansallispuku pamahtaa nyöreistään. Ei pamahtanut.

Toivon, että jatkossa tapaan vielä nuorta paria. Kiva, kun yksi serkuista otti myös eteläpohjalaisen miehen. Se ei karu joka niin teköö.

Vara-avaimeni on ollut reilun vuoden ystäväni luona. Pari päivää sitten hain sen, sillä luulin, että avaimeni on kotona. Ei ollut, se roikkui kaulassani.

En ehtinyt palauttaa vara-avainta takaisin ystävän luo. Eilen jätin avaimeni oikeasti sisälle, ja siellä oli tietysti myös vara-avain. Tero onneksi ei ollut monen kilometrin päässä. Miten on mahdollista, että en tarvitse vara-avainta vuoteen, mutta sitten luulen tarvitseni, enkä tarvitsekaan. Sitten tarvitsisin, mutta se on sisällä kotonani? En voi käsittää.

Ajoin Kyröstä takaisin kansallispuku päälläni, ja autossa oli kai sata astetta. Minkäänlaista ilmaa ei auton puhallin puhaltanut. Vasta kotona muistin, että tuollaisessa tapauksessa auto pitäisi sammuttaa ja käynnistää uudestaan, niin tuuletin alkaisi toimia. Tein niin kotipihassa. Se toimi.

Hyvä hikoilu ihan turhaan! Ja vielä päänsärky päälle.

Arin luokse viiletin pyörällä. Menimme ulos. Otin läppärini mukaan. Sen akku loppui ja se meni selvitystilaan vai mikä kumma tila se lieneekään. Luultavasti hajotin sen, en ihmettelisi yhtään.

Ari alkoi hengittää raskaasti. Menimme sisällä. Lämpöä 37,8. Rukoilin Arin puolesta ja lähdin kotiin. Herra, auta nyt taas, älä unohda meitä! Tapahtukoon sinun tahtosi.

On nyt kuolemia, häitä ja sairautta taas yhdessä läjässä pikkuisen paljon. Pää ei tahdo jaksaa kantaa, mutta eiköhän se kanna sen verran, kuin tarpeen on.

Peruin Arin huomisen kirkkokyydin. Menen itsekseni, jos Herra suo, Kansanlähetyksen kohtaamispaikalle. Olen lupautunut juontamaan tilaisuuden. Herra siinäkin minua auttakoon.

Voi hyvin ja siunatusta, arvoisa lukijani!