22.07.2011 - Vieläkään ei ukkosta!

Painostavaa, kosteaa, ukkosen jyrinää, pari tippaa vettä - siinä kaikki!

Olen tutustunut lisää rakastettavaan lapsenlapseemme, ja alan ymmärtää mummoja, jotka hehkuttavat joka käänteessä täysin palkein omistaan.

Jumala on luonut ihmisen avuttomaksi, pieneksi ja kykenemättömäksi huolehtimaan itsestään, mutta vastaavasti antanut vanhemmille ja muille ihmisille kyvyn rakastaa ja huolehtia tuosta pienestä, kunnes hän selviää itse.

Aikuisista avuttomista huolehtijoita ei liian paljon ole, mutta olisi toivottavaa, että jokaiselle riittäisi joku, joka rakastaa ja laittaa rakkautensa likoon. Siihen tarvitaan erityistä armoa ja Jumalan voimaa.
Ilman minua te ette voi mitään tehdä, Jeesus sanoo. Tämä sana sopii edelliseen liiankin hyvin.

Aamulla surffailin Sara-tytön kanssa kaupoissa, leikkikentällä ja meidän pihalla. Nukke pysyi tiiviisti Saran kainalossa koko reissun ajan. Sara avusti minua tukilankojen laitossa krassinoksille. Hän istui jakkaralla ja piti huolen kalastajanlankakerästä. Toimeliaasti hän yritti purkaa kerää aina, kun se oli hänen hallussaan.

Päivällä kävin uimassa, keräsin pari tölkkiä ja vein ne kauppaan. Veroa pitäisi maksaa tuostakin työstä. Kuulin laista vasta äsken vieraskirjani kautta, ja asia oli minulle uusi. Mitähän asiasta pitäisi ajatella? En aio ajatella koko asiaa. Ajatelkoon sellainen, jolla ei ole muuta ajateltavaa.

Lammen rannalla vietimme kolme tuntia Saran, Jyrkin, Maaritin ja Arin kanssa. Pari henkilöä meistä nukkui osan aikaa, mutta puolivarjossa istuen meillä oli rattoisaa. Eväitä söimme tietysti ja nautimme olostamme. Melkein koko ajan ukkonen jyrähteli ja paloautojen äänet ujelsivat. Vettä ei vain satanut.

Nyt illalla satoi pari tippaa!

Olemme saunanneet, laittaneet ruokaa ja Jyrki on kertonut uutisia Oslossa tapahtuneesta pommi-iskusta. Hän seuraa uutisia netistä pikkukapistuksensa kautta, jossa on puhelin, netti ja paljon muuta. Tuollaisia nuo laitteet tuppaavat nykyisin olemaan, minulle moinen ei sovi.

Myin lammella istuessamme kirjani eräälle rouvalle, jota tapaan silloin tällöin. Sen jälkeen sain mukavan puhelinsoiton serkultani. Pääsen puhumaan hänen hääjuhlassaan ensi kuussa! Se sopii minulle mainiosti, olen oikein iloinen kutsusta. Päivän piristys, yksi niistä!

Huomenissa Jyrkin perhe lähtee mummilaan täältä mummolasta. Maanantaina saan seuraavat vieraat Terhistä ja Tatusta. Kesäaika on mukavaa, poikkeavaa aikaa monin tavoin.

Tämän hetken hukkatilastoni on aika lyhyt:
- muistitikku. Minulla ei ole siitä mitään havaintoa saati muistikuvaa. Muistittoman muistitikku muistamattomissa.

Siunausta viikonloppuusi, arvoisa lukijani!