17.07.2011 - Aamuhetki kullan kallis!

Aurinkoista, mutta viileää, jos aurinko menee pilveen.

Heräsin varhain, vaikka rupesin nukkumaan myöhään. Luin kirjaa, ja valitettavasti ravasin ruokakaapilla monta kertaa. Lenkkeilystä ei pääse eroon edes kotona! Ja sitten kun jalat ei ravaa, niin suu käy. Hmmh.

Onneksi otin takin mukaani, kun lähdin aamukahvit repussa Räätälinsaareen. Meinasi tulla vilu heti, kun aurinko meni piiloon. Oli hiljaista, vaikka kaupungissa on rokkijuhlat. Mutta juhlijat nukkuvat aamulla, valvovat illalla ja yöllä.

Istuin ja mietiskelin. Luin Raamattua ja rukoilin vähän. Rukoukseni on vähäistä ja huonoa, en pidä itseäni rukoilijana, tai ainakin kehnona sellaisena. Soitin ystävälleni Maijalle jutellakseni muutaman sanan. Hän oli pyhäkouluun lähdössä, lähinnä siellä opettamaan.

Mitä tarkoittaa se, ettei Jumala lue syntejämme? Olen kehitellyt näkyä tuosta ajatuksesta. Jeesus seisoo kuin laaja muuri tai kupu, jonka alla minä ja muut hänen omansa elelemme. Jumala on kuvun ulkopuolella, ja hän on jatkuvassa yhteydessä Poikansa kanssa.

Minä siellä kuvun alla kaatuilen ja pöhlöilen välillä. Olen kuin lammas, joka ei selviä ilman Paimenta, Jeesusta, hetkeäkään. Toisinaan kuljen omia teitäni kysymättä tai ymmärtämättä, mitä Jeesus, Paimen, tahtoisi minun tekevän.

Kun käsitän olleeni tottelematon, menen Jeesuksen luokse, joko heti tai hetken päästä. Hän antaa anteeksi, on antanut jo kauan sitten. Risti kertoo sovituksesta ja syntien anteeksiantamuksesta.

Välillä pohdin, mahtaako Jumala rakastaa minua, ja mitä hän ajattelee tällaisesta epäonnistujasta.

Onneksi on Välimies, Jeesus Kristus. Jumala katsoo koko ajan Jeesukseen. Hän ei muista eikä lue minulle syntejäni, koska olen Jeesuksessa Kristuksessa. "Hänessä me liikumme ja elämme", eikä ole "mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa". Olen kätkettynä häneen. Jumala rakastaa minua Kristuksen tähden, ja myös sinua, hyvä lukijani.

Olen tomu, jonka Jumala on maasta luonut, ja maaksi muutun jälleen kuoltuani. Mutta Jumala on antanut Henkensä minuun, ja sen takia hän johdattaa ja kuljettaa, eikä odota tomulta itseltään mitään. Jeesuksen ja Pyhän Hengen tähden olen elävä. Itsessäni olen kuollut. "Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä", Johannes Kastaja sanoi.

Terhi ja Tatu ovat tulossa. Menen Arin luo iltapäivällä ja kuudeksi menemme Luther-talolle evankeliumiyhdistyksen messuun Arin kanssa, jos Jumala suo, me elämme ja olemme terveitä.

Siunattua lepopäivää sinulle, arvoisa lukijani!