Kategoriat: Muu kirjoitus
Nivala-lehteen laittamani juttu julkaistiin tänään
Päivän sateen jälkeen ilta oli lähes sateeton, ja väkeä tunki juhlasalin täydeltä tupaan, kun kyläjuhlia vietettiin Haikaran koululla. Kannatti olla mukana!
Timo Poikkimäki juonsi luonnikkaasti istumatilaisuuden. Kuulimme soittoa, laulua ja runoja. Anneli Kalliokoski kertoi napakasti koulun historian. 1930 vuoden tammikuulla Eeva Vähäsöyrinki sanoi aloittaneensa koulunkäynnin Haikarassa. Hänet, kuten Laimi Löytynojan, Kalliokoski oli pyytänyt kertomaan jotain koulumuistojaan. Mielenkiintoinen ja mieluinen yllätys kuulla heitä. Molemmat ovat lisäksi toimineet pyhäkoulunopettajina minun lapsuudessani.
Salissa oli kirpputoripöytiä, ja mutit, hunajat ja 450 arpaa vaihtoivat omistajaa. Itse myin kirjaani sekä tilpehööriä samaisessa paikassa. Lisäksi esittelin teostani pariin otteeseen kuuntelevalle yleisölle. Onneksi ennätin sentään lopuksi makkara- ja lättyjonoon, enkä jäänyt paitsi herkuista.
Lättytaikinaa meni puoli saavillista, 4-5 ämpärillistä, näin kuulin kerrottavan. En ihmettele, ne tarjottiin päreen kera, jota ei tarvinnut syödä, vaan joka jäi mieluisaksi muistoksi pärehöylän käytöstä koulun pihalla. Lättyjä paistoivat kylän miehet, ja lätyt olivat harvinaisen maistuvia! Epäilen, että naiset olivat tehneet taikinan, mutta en ole varma. Jopa gluteenitonta oli tarjolla.
Kahvia en uskaltanut iltasella ryystää, mutta makkara ei vienyt yöunia. Miesten hikoilu suuren makkaratilauksen takia oli turha, sillä luulenpa, että niitä ei paljon jäänyt, jos ollenkaan, sillä jonoa piisasi ja juttu lensi makkaraa napsiessa kyläläisten kesken.
Kuulin, että 150 kilon punnuksia oli kanniskeltu, eikä suotta, vaan kilot olivat siirtyneet rivakasti 40 metriä, ja voitto heltisi oman kylän pojille. Samoin köydenvetokisan veivät toistamiseen haikaperän miehet.
Linja-auto kierrätti halukkaita, ja Sikalan Veikkoko lie esitellyt haikaperää Ypyää myöten. Useaan kertaan kierros kai tehtiin. Moottoripyöräajelulle pääsivät uskaliaat, joille Minna Viitala vakuutti, että kyydissä pysyy, ei putoa kartanolle, kun pyörä ampaisee liikkeelle. Tuokin laji jäi kokeilematta tällä kertaa.
Valokuvanäyttely oli ollut ison koulun puolella, sinne en ennättänyt. Emäntäasuihin olivat ainakin Viitalan Tarja ja Vähäsöyringin Kaija pukeutuneet, ja ottakoon järjestäjistä kiitoksen itselleen jokainen, joka uurasti illan onnistumisen eteen. Sillä turhaan eivät kyläläiset rehkineet, ilta keräsi väkeä satamäärin. Jos sää olisi ollut kauniimpi, paikalla olisi ollut kauhia tunku, se on varmaa, sillä nytkään en kaikkia tuttuja ehtinyt puhutella tai nähdä, jotka kuulemma paikalla kävivät.
Pihalla torikauppiaat myivät makiaista ja muuta herkkua, varmasti heilläkin kauppa kävi katoksen alla, kuten myös jäätelömyynti toisaalla kyläläisten myymänä.
Jotain saattoi jäädä selonteostani pois, sillä en todellakaan ehtinyt joka paikkaan, mutta uskon, että jokaiselle oli jotakin. Kiitos kaikille paikalla tulleille minunkin puolestani. Puhumattakaan järjestäjistä, koneen tuojista, heinien ja ties minkä tavaroiden kuljetuksista. Oli mukava nähdä sukulaisia vuosien takaa, sekä muita kylänmiehiä ja -naisia ynnä koulukavereita.
Missäs ensi vuonna juhlaa vietetään, se jäi epäselväksi, mutta tulossa ollaan, jos onnistuu.