Kategoriat: Muu kirjoitus
Tarkoitukseni on vahvistaa lapsikastettuja omistamaan uskossa kasteen suoma siunaus.
Yleensä en kirjoita kasteesta, sillä kristityillä on eriäviä käsityksiä, milloin kaste olisi toimitettava. Minusta krisitttyjen ei pidä riidellä toisiaan vastaan, sillä maailma ja saatana nauravat meille, kun tappelemme keskenämme.
Maailma sen sijaan on täynnä pakanoita, jotka eivät ole kuulleet ja uskossa omistaneet evankeliumia. Meidän tulee julistaa Sanaa ja opettaa ihmisiä, että he löytävät uskon. Joka on kastettu, uskokoon ilosanoman Jeesuksen sovitustyöstä ja olkoon vapaa. Jota ei ole koskaan kastettu, menköön kasteelle.
Vapaiden suuntien ihmiset tuovat aikuiskasteen tärkeyden esille, sillä se kuuluu heidän näkemykseensä, ja se on heidän asiansa. Eivät he kuitenkaan ole pelastuneempia kuin mekään, jotka olemme lapsena kastetut, sillä usko on Jumalan teko. Kastaminen on Jumalan käsky ja Jumalan teko.
Luen paljon helluntailaisten ja muiden vapaiden suuntien kirjailijoiden teoksia, ja pidän kaikesta, mikä kirkastaa Kristusta. Minä en pahennu heidän kastekirjoitteluunsa, vaikka ajattelenkin toisin. Kirjoitan puolestani oman mielipiteeni, joka on toisenlainen. Jokainen tekee itse ratkaisunsa ja vastaa niistä Jumalan edessä.
"Kristuksen oma toiminta on sitova todiste siitä, että lapsikaste on hänelle otollinen. Onhan näet Jumala tehnyt monista tällä tavoin kastetuista pyhiä ja antanut heille Pyhän Hengen. - - elämästä huomaa, että heillä on Pyhä Henki. Onhan Jumala armossaan antanut meillekin lahjan selittää Raamattua ja tuntea Kristus. Tällaista ei voit tapahtua ilman Pyhää Henkeä." -Lutherin Iso katekismus. s.121.
Kun kaksi syntistä ihmistä saa lapsen, tämä ei voi olla muuta kuin syntinen, sillä hän on "synnissä siitetty ja syntynyt". Kaste vapauttaa perisynnistä ja uudestisynnyttää ihmisen, myös lapsen. Vesi on vettä, mutta Jumalan sana yhdistettynä veteen tekee siitä kasteen, ja siinä on Jumalan voima.
"Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset." -Katekismus
Kastettu tarvitsee opetusta, joten lapselle pitää opettaa Jumalan sanaa ja viedä hänet seurakuntayhteyteen, jossa rukoillaan ja puhutaan Raamatun asioita. Näin kastettu saa ruokaa uskoakseen sen, mitä hän on kasteessa saanut.
Kastetta ei tee mitättömäksi se, jos kastettava ei usko. Kultakoru on kultaa, vaikka katutytön kaulassa. Kantaja ei tee kullasta arvotonta, vaan kulta on arvokasta itsessään. Kasteelle antaa Jumala itse merkityksen, koska se on Jumalan määräys.
Kasteessa vesi koskettaa ihmisen ruumista, ja Jumalan sana hänen sieluaan. Ruumiin ylösnousemus on mahdollinen, koska Jumalan sanaan yhdistetty vesi on Jumalan asettama kaste, ja sekä ruumis että sielu pääsevät siitä osalliseksi.
Kun lapsi kasvaa saamatta oppia tuntemaan Jumalaa, hänestä tulee suruton. Kaivo ikään kuin peittyy roskilla ja kivillä, ja viimein ihminen unohtaa yhteytensä Kristukseen, johon hänet on kastettu. Maailman mieli valtaa ihmisen, kuten rikkaruohot kukkapenkin, jos sitä ei kitketä säännöllisesti. Tarvitaan palaamista kaivolle ja sen puhdistamista. Palaaminen tapahtuu katumuksen kautta. Tuhlaajapoika palaa kotiin isän luo, kun ymmärtää, että on toiminut väärin isää kohtaan ja rikkonut taivasta vastaan.
Lapsi, joka elää uskovassa kodissa, eikä ole koskaan mennyt maailmaan, kuten sanotaan, ei osanne sanoa päivämäärää uskoon tulolleen. Hän on aina ollut uskossa. Kaivo ei ole umpeutunut täysin missään vaiheessa, lähteen vesi on aina pulpunnut hänen elämäänsä. Hän saa elää päivittäisessä yhteydessä Jumalaan, ja uskoa syntinsä anteeksi joka päivä.
Itse en ojentautunut kasteeni mukaan. Iltarukouksia lukiessani lapsena minua kaihersi jatkuvasti synnin tunto. En osannut tunnustaa Jumalalle syntejäni, ja synninpäästöäkään en siis osannut omaksua. Olisin tarvinnut ohjausta ja opetusta tähän. Sisimmässäni tiesin, kun tein väärin, ja vähitellen asiat alkoivat painaa. Tulin etsikonaikaan. Tarvitsin ikään kuin toista uudestisyntymistä, lähteen puhdistamista törystä.
Jättäydyin Jumalan käsiin 23-vuotiaana, koska Jumala veti minut näkemään tukkeutuneen kaivoni, likaantuneen lähteeni. Palasin kotiin, saavuin lähteelle. "Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan." Sak 13. luvussa kerrotaan. Tätä edelsi kaupungin asukkaiden katumus ja kääntymys, kun Jumala vuodatti Pyhän Henkensä ja kansa tuli synnintuntoon. Niin tapahtui minullekin.
Olin menossa Arin luo keskussairaalaan, noin 10 vuotta sitten. Olin hyvin ahdistunut, ja menin rukoilemaan tuttuun perheeseen. Tilanteesta jäi mieleeni eräs raamatunkohta, jonka perheen rouva sanoi minulle. "Iisak kaivatti auki ne vesikaivot, jotka oli kaivettu hänen isänsä Aabrahamin päivinä, mutta jotka filistealaiset olivat tukkineet." 1 Moos 26:18.
Rouva ei ymmärtänyt, mitä tuo kohta tarkoittaa siinä tilanteessa, enkä minä liioin. Vuosien aikana samainen kohta ei ole auennut, vaikka olen sitä lukenut. Mitä Jumala mahtoi tarkoittaa kaivojen avaamisella? Kaikella on aikansa, ja toisinaan kestää kauan, ennen kuin asiat selviävät. Jumala avasi tuon sanan eilen.
Pyöräillessäni ymmärsin yhtäkkisesti, miksi Jumala puhui minulle Iisakin avaamista kaivoista, jotka vihollinen oli tukkinut. Tämä oli vahvistus minulle ja tarkoittaa kastetta.
Jo lapsena sain avoimen lähteen kaikkea syntiä ja saastaa vastaan kasteen kautta, sillä "kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset", sanotaan Katekismuksessa.
Suuri osa meistä luterilaisista ei tiedä omistavansa suurta aarretta, joka on lahjoitettu meille kasteessa. Me saamme omistaa sen uskossa itsellemme, nyt heti. Saamme palata alkulähteille. Ei tarvita toista kastetta sen takia, että nyt uskoo ja ymmärtää. Kaste on Jumalan teko, ei ihmisen. Kasteen toimittamisessa ei kysytä ihmisen uskoa, vaan Jumala antaa lapselle nimen kasteen kautta. Ei vain nimen kirkon kirjaan, vaan oman nimensä! Lapsi saa kasteessa ottaa Jeesuksen nimen itselleen.
Kaste on voimallinen, vaikka ei uskoisi siihen. Kaste on pätevä, vedestä ja Sanasta tulee kaste. Oma uskomme, olipa se pieni tai suuri, ei tee kastetta sen "tehokkaammaksi". Kaikki meidän omat tekomme ovat kuin saastainen vaate Jumalan kasvojen edessä. Vain Jumalan teot meidän puolestamme kestävät ja pätevät Jumalan edessä.
Kastekriisiä minulla ei ole ollut, vaikka olen toki miettinyt asiaa paljonkin. Jumalalla ei ole aikaa, hän näkee kasteeni koko ajan, olipa se toimitettu varhain tai myöhään. Pääasia, että olen kastettu ja uskon Jumalan Sanan.