28.05.2011 - Härkää sarvista ja imuri kiltisti kouraan!

Aamulla sadetta, pilvistä, epävakaista, tuulee!

Yksi ikäviä puuhia on ehdottomasti auton imurointi. Tein sen itse, sillä delegointi ei ottanut tuulta purjeisiin. Pesin myös auton kumimatot, ja nyt auton sisätilat ovat siistit ja tekijällä hyvä mieli.

Heräsin neljältä, enkä saanut unta. Join kahvia, luin Raamattua, rukoilin ja makasin silmät kiinni muina miehinä, että uni tulisi. Kun ei tullut, niin lähdin lenkille ennen kuutta. Olikin hyvä idea.

Kiertelin kaupungin katuja ja moikkasin kadunlakaisijaa, yhtä heistä. Kastuin sateesta kuten eilenkin, ennen kuin ehdin kotiin. Mutta nyt en liftannut. Saavat ajella omassa tylsässä seurassaan, mokomat mummonvieroksujat! Ei ollut tosin paljon ajelijoitakaan.

Maritta Taylor on Kansanlähetyksen työssä Englannissa. Hän kirjoittaa uusimmassa Vie Sanoma -lehdessä mielenkiintoisia ajatuksia. Olen pohtinut niitä pitkin päivää.

Taylor toteaa, että 30-vuotiaita englantilaisnaisia on kääntynyt runsain määrin muslimiksi. Mikä syynä?

Kirjoitan oman mielipiteeni, joka syntyi lukemastani. En väitä, että lehdessä oli prikulleen näin. Kyseiset naiset kokevat, että heillä on turvallinen olo muslimina. Heillä on selkeät rajat, mitä saa tehdä, mikä taas on kiellettyä. Rajoja he kaipasivat.

Musliminainen joutuu käyttämään jatkuvasti burkhaa, eli viitan tapaista pukua, ja peittämään itsensä silmiä myöten, ei ole väliä, miltä näyttää; onko lihava tai laiha. Meikata ei liioin tarvitse. Vai omaa miestä saa miellyttää.

Meidän yhteiskuntamme asettaa valtavasti vaatimuksia naiselle. Tai me itse asetamme. Haluamme pärjätä toisille naisille kauneudessa ja miesten ihailuakin kaipaamme. On aherrettava työelämässä ja saavutettava mielellään sama asema kuin miehellä. Lisäksi naiselle jää useimmiten suuri osa kotityöstä ja lapsista.

Muslimiksi kääntyneet naiset kokivat helpottavana, että heidän ei tarvitse huolehtia kuin kodista ja lapsista. Mies haluaa, että nainen on kotona, mies huolehtii toimeentulosta. Naisen ei tarvitse kilpailla.

Jos usko Jeesukseen ei merkitse mitään, eikä Jumalallakaan ole väliä, ymmärrän noita muslimiksi kääntyviä naisia. He kaipaavat ihan oikeita asioita minun mielestäni, samoja kuin minäkin. Mutta minä en vaihtaisi Jumalaani epäjumalaan, koska Jumalalta tulee minulle kaikki, minkä takia kannattaa elää. Hän antaa elämän tarkoituksen ja iankaikkisen elämän.

Minäkin haluan mieheni suojaa, turvaa ja huolenpitoa. Haluan, että hän tekee isot päätökset ja ottaa vastuuta sikäli kuin voi ja pystyy. Toivoisin tietysti, että Ari voisi enemmän, mutta jostain syystä Jumala näkee hyväksi meidän tilanteemme nyt näin. Sitä paitsi Jumala meitä johtaa: Ari rukoilee ja minä toimin.

Elämämme täällä kestää hetken, mutta iankaikkisuus alkaa pian. Haluan viettää sen Jeesuksen kanssa, joka on ostanut minut verellään ja pessyt puhtaaksi synnistä, jonka vallassa ennen elin. Syntinen olen kuolemaani asti, mutta Pyhä Henki minussa todistaa, että olen Jumalan lapsi, eikä synti enää saa vallita minua. Joka päivä joudun ja saan tehdä parannusta, toisin sanoen pyytää syntejäni anteeksi ja uskoa ne anteeksi saaduksi.

Tänään olen kävellyt varmaan kymmenen kilometriä. Arin kanssa olimme ulkona ja sisällä alakerrassa päivällä. Ari kuunteli Raamattua, ja minäkin toisella korvalla, sillä tein ristikkoa samalla. Ari oli hyvin pirteä ja iloinen tapansa mukaan. Huomenna menemme kirkkoon viideltä, jos Herra suo.

Illalla kävelin vielä uimaan, saunassa olin kahdesti ja uimassa kolme kertaa. Luulisi unen maistuvan, kun painan pääni tyynyyn.

Sitä samaa toivon sinulle, arvoisa lukijani!