06.02.2011 - Kirkkopäivä!

Päivällä ei pakkasta, iltasella jo noin 10 astetta.

On se vaan niin mukavaa, kun voin heti aamulla kurkistaa verhon taakse ikkunasta ulos ja näen pakkasmittarista aamun sään. Se vain on harmittavaa, että mittari on tänään näyttänyt koko ajan samaa lukemaa, noin nollaa.

Invakuski sanoi, että pakkanen on kiristynyt kymmeneen asteeseen illan mittaan. Itsekin tunsin, että näin lienee tapahtunut. Mutta mittari väittää, ettei sää on sama kuin aamulla. Falskaako ikkuna? Se on mahdollista. Mittari on siis laitettava kepin nokkaan etäämmäksi ikkunasta. Tarvitsen siinä tapauksessa kaukoputkea.

Heräsin paljon ennen kellon soittoa. Näin ikäviä unia. Piti rukoilla. Kun olin kirkkoon lähdössä, alkoi väsyttää, kuten arvata saattaa. Menin Huutoniemen kirkkoon, siellä oli paljon tuttuja. Maaria Perälä saarnasi, aiheena oli Simeon ja Hanna temppelissä. Jeesus lapsi tuotiin sinne 40 päivän ikäisenä. Maarialla oli aiheesta ikoni mukana, ja hän kertoi siitäkin jotain. Hän kysyi kuulijoilta, olemmeko me kohdanneet Jeesuksen. On hyvä, että kysymys kohdistetaan suoraan kuulijalle, että tämä joutuu miettimään omaa tilaansa.

Ambulanssimiehet hakivat erään tutun rouvan sairaalaan kesken kirkon, sairauskohtaus tai jotain. Edessäni istui kolme rippikoulupoikaa, he käyttäytyivät tosi fiksusti. Juttelin heille kaikenlaista alussa, lopussa ja välissä. He jopa lauloivat viimeisen virren, kun sanoin, että nyt pojat, koko poskella! Kivoja nuoria! Olin oikein iloinen heistä.

Kirkkokahvilla syntyi kirjakauppoja, keskustelimme tuttujen kanssa niitä, näitä.

Välillä vietin aikaa kotona ja lähdin sairaalaan Arin luo. Neljältä Ari tuoliin ja menoksi. Viideltä alkoi Luther-säätiön jumalanpalvelus Adventtikirkon tiloissa. Väkeä oli lähes 50. Väki lisääntyy joka kerta. Kahden viikon päästä seuraava jumalanpalvelus samassa paikassa.

Markus Pöyry toi Simeon-aiheen lähelle kuulijaa. Mistä Joosef ja Maria tiesivät tuoda Jeesuksen juuri silloin temppeliin, kuin he toivat? Raamattu kertoo, että Simeonille Jumala oli sanonut, ettei hän kuole, ennen kuin näkee Messiaan, maailman Vapahtajan.

Tässä oli ensimmäinen opetus kuulijalle. Kolmesti Luukkaan evankeliumin 2. luvun kohta kertoo, että Joosef ja Maria toimivat kirjoitusten mukaan. Eli kun Sana sanoi jotain, he tekivät niin. Kun Sana sanoo jotain minulle ja sinulle, meidän on tehtävä niin. Silloin olemme johdatuksessa, ja siitä seuraa siunaus.

Mistä sitten Simeon osasi tulla temppeliin juuri, kun Jeesus tuli vanhempineen sinne? Siinä on toinen opetus kuulijalle. Simeon meni Herran huoneeseen joka päivä, tapansa mukaan. Hän odotti Herraa, ja hän teki sen Herran huoneessa. Meidänkin tulee odottaa Herraa ja tehdä sitä Herran huoneessa. Silloin olemme valmiina, kun Herra ilmestyy.

Markus Pöyry opetti, että Simeon oli lukenut Raamattunsa, Malakian kirjan, jossa sanotaan: "Äkisti tulee temppeliinsä Herra." Ei Simeon tiennyt, koska Herra tulee ja millä tavalla hän tulee, mutta Simeon oli valmiina. Ja kun Jeesus tuli, temppeliin hän tuli, ja Simeon tuli Hengen vaikutuksensta sinne, tapansa mukaan.

Pappi otti Jeesus-lapsen syliinsä, mutta myös Simeon otti. Markus sanoi, että ei riitä, että me katsomme Jeesusta kaukaa. Meidän tulee ottaa hänet syliimme, lähellemme. Näin me kohtaamme hänet.

Jeesukselle oli tehty kyyhkysen verellä ristinmerkki otsaan. Se lienee ollut siinä vielä, kun Simeon otti Jeesuksen syliinsä. Hän sanoi "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi menemään rauhaan, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi, joka koittaa kansoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille." Luuk 2

Simeon näki Hengen silmillä, että tämä lapsi on Pelastaja, se, jota on odotettu. Simeon sai mennä rauhaan.

Ari sai ehtoollista pikkulusikalla. Pari tippaa, johon oli sekoitettu leivänmurene. Nyt Arikin sai maistaa ehtoollisviiniä, joka Jumalan sanan vaikutuksesta on Jeesuksen veri, meidän itse kunkin puolesta annettu. Ari oli hyvin onnellinen kuten minäkin. Ortodoksit kuulemma nauttivat ehtoollista samoin kuin Arikin!

Vielä yksi ystävällinen nainen toi minulle kahvit alakertaan, sillä kahvitila on yläkerrassa, ja sinne johtavat vain jyrkät portaat. Mutta invataksikin tuli hakemaan meidät heti, kun olin kahvit juonut. Ehdimme kuitenkin jutella monien kanssa ennen lähtöämme.

Paikalla kirkossa oli ystävärouva, jonka puoliso on viime yönä nukkunut ikiuneen. Tämä rouva riemuitsi, että sai olla ehtoollisella samassa pöydässä, jossa hänen miehensä on siinä pyhien joukossa, joka on läsnä, kun kristikansa viettää Herran pyhää ehtoollista.

Hyvää yötä, Jeesus myötä sinulle, arvoisa lukijani!